Erika Vikman kertoo MTV Uutisten haastattelussa, kuinka kantoi koko nuoruusikänsä mukanaan häpeää. Nyt, 27-vuotiaana hän on päästänyt siitä irti ja voi olla täysin oma itsensä Suomen kansan edessä.
Vuonna 2016, kun Erika Vikman kruunattiin tangokuningattareksi, asui hänen sisällään jo se ”suomalaisen musiikin diskohirmu”, joka halusi päästä valloilleen.
Aika ei ollut tuolloin kuitenkaan oikea, vaan sen ulospääsemiseen meni neljä vuotta. Nyt, vuonna 2020 Vikman on saanut karistettua itsestään ja artistiminästään häpeän, löytänyt ympärilleen oikeat ihmiset ja luonut itsestään ilmiön. Sellaisen, joka ei puhuta pelkästään niitä ”junttidiskon” diggailijoita, vaan hänen kappaleensa ovat saaneet keskustelua aikaan jopa teologeissa.
LUE MYÖS: Erika Vikmanin musiikkivideo on kerännyt jättisuosion – kiittää katselijoita syntisellä kuvalla: ”Wow! Upea näky!”
Kohtalo
Erika Vikmanilla on ollut jo pidempään visio siitä, mitä hän haluaa artistina tehdä. Vuosien aikana hän ehdotti visiotaan junttidiskon uudelleen tulemisesta erinäisille tahoille, siinä kuitenkaan onnistumatta. Moni oli innostunut, mutta työkaluja tällaiseen luomiseen ei tahtonut löytyä.
Kuin sattumalta Vikman tapasi Arttu Wiskarin luotsaaman Mökkitie Recordsin väkeä eräissä illanistujaisissa ja kertoi visiostaan heille. Vikmanin visio oli juuri sitä, mitä Mökkitie Records oli etsinyt.
– Arttu Wiskari on ollut heidän niin sanottu vientituotteensa jo pitkään. He olivat etsineet monta vuotta naisartistia, jolle tehdä musiikkia. He pyysivät käymään keskustelutuokion päätteeksi studiolla, ja meistä tuli hetkessä mätsi. Kohtaamisessa ei ollut kyse pelkästään sattumasta, vaan luulen, että enemmänkin kohtalosta.
Tiimin käsissä syntyi keväällä Uuden Musiikin Kilpailussakin mainetta niittänyt Cicciolina-kappale, sekä tuorein, Syntisten pöytä, joista on noussut hetkessä ilmiöt. Ensimmäinen single striimasi hetki sitten platinaa, Syntisten pöytä on tällä hetkellä Suomen striimatuimmat -listan kolmosena.
Vikman on joutunut kamppailemaan häpeän kanssa koko nuoruusikänsä. Uudistumisen myötä siitä on heitetty viimeisemmätkin rippeet pois.
Häpeä on juuri se, mikä on jarruttanut aiemmin Vikmanin taivalta.
– Kapinoin häpeää vastaan. Haluan auttaa ihmisiä siitä pois musiikillani ja esimerkilläni.
Vikmanin mielestä häpeä ei tuo mitään hyvää elämään.
– Se blokkaa meidän elämästämme paljon mahdollisuuksia. Uskon, että häpeä on juurrutettu meidän suomalaisiin, meidät opetetaan häpeämään. Kuten esimerkiksi sanonta ”se kellä onni on, niin onnen kätkeköön”. Vihaan sitä! Minun elämässäni se menee näin, ”se kellä onni on, niin onnen näyttäköön”.
– Myös myötähäpeä on tunne, josta meidän pitäisi päästä eroon. Se voi tuoda hetkellistä hyvää oloa jollekin, mutta lopulta se tunne on kuitenkin pelkkää negatiivisuutta.
LUE MYÖS: Erika Vikman paljasti suorassa lähetyksessä: "Alma haluaisi tehdä minulle pikkutuhman joululevyn"
Vikmanin tarkoituksena ei ole tehdä kädenlämpöistä popmusiikkia, vaan musiikkia, jossa on syvempi sanoma. Sellaista, jonka päämääränä ei ole pelkästään jokin tietty lava, vaan sellainen, jonka avulla voitaisiin hetkauttaa niitä normeja, jotka kaipaavat muutosta nyky-yhteiskunnassa.
Vikman on onnistunut jo osaltansa päämäärässään. Hän on saanut faneiltaan viestejä siitä, kuinka hänen musiikkinsa avulla he ovat myös itse rohkaistuneet olemaan sitä, mitä aidosti ovat.
Vikmanin uudelleen tulon myötä, hän on saanut ympärillensä myös vihaajia. Tosin niihin hän ei törmää, sillä nämä kirjoittelevat usein keskustelupalstoille, joissa laulaja ei itse käy. Ulostulo on tuonut laulajalle myös paljon uusia faneja, osa vanhoista on jäänyt matkasta pois.
– Ihmisillä on oikeus mielipiteeseen ja se on okei, etteivät kaikki pidä musiikistani. Sinänsä, kun on vihaajia, niin olen onnistunut luomaan sellaista, mikä herättää ihmisissä tunteita. Myös heillä on roolinsa.
– Ennen Cicciolinaa minulla ei ollut vihaajia, eikä myöskään faneja, Vikman naurahtaa.
Vikmanin tuoreinta musiikkivideota oli tekemässä Jirina Alanko, joka loi artistin näköisen sielunmaiseman videon ympärille.
Musiikkivideota on katsottu YouTubessa jo lähes 550 tuhatta kertaa.
– Musavideon tiimissä oli pelkästään naisia. Niin cateringissä, valohommissa, kuvauksessa... Jirina on feministi ja hyvin seksuaalispositiivinen persoona. Hän oli juuri oikea persoona luomaan tämän maailman.
Vikmanin kappaleen sanoituksien taakse kätkeytyy oma sanomansa. Äkkikuulemaltaan voisi ajatella, että laulaja kutsuu tuoreimmalla musiikkivideolla kokoontumaan kaikkia syntisiä saman pöydän ääreen, vaikka näin ei kuitenkaan ole.
Syvin tarkoitus kappaleella on se, kuinka ihmiset kokevat syyllisyyttä siitä, mitä valintoja on tullut elämässään tehtyä ja siitä, kuinka saatetaan syylistää ulkopuolelta. Kappaleen avulla Vikman haluaa antaa vertaistukea ja kutsua heidät saman pöydän ääreen.
Kyseinen kappale on saanut aikaan keskustelua niin ulkomaalaisissa faneissa, jotka löysivät artistin UMK-kilpailun myötä ja se on käännetty englanniksi. Aiheesta ovat keskustelleet myös teologit.
– Kappaleessa on eri tasoa ja teologit ovat väitelleetkin siitä, miten uskonto ottaa sen vastaan, kun kappaleessa kutsutaan syntisten pöytään. Pohditaan sitä, että osataanko kappaletta lukea rivien välistä.
– On ihan mahtavaa, että biisi on saanut aikaan myös tällaista, syvempää pohdintaa. Erään, ei teologin mielestä olin tosin antikristus, Vikman jatkaa.
"Aiemmin oli pelko, mitä muut ajattelevat"
Osalle Vikmanin uusi, rohkea tapa on ollut sokki. Se on kuitenkin sitä, millainen laulaja on ollut sisimmiltään aina. Vikmanin ystävät ovatkin olleet innoissaan, että vihdoin laulaja voi näyttää Suomen kansalle todellisen itsensä. Vikmanin paras ystävä oli mukana kirjoittamassa hänen Cicciolina-kappalettaan.
– Aiemmin oli pelko siitä, mitä muut ajattelevat. Olen päässyt siitä kokonaan pois. Kaikista hedelmällisintä on se, kun on rehellinen itselleen.
Vikman on ollut tunnettu koko julkisuuden ajan persoonallisesta tyylistään, josta henkii nostalgian aistikas havina. Kun artisti toi esiin todellisen itsensä julkisuudessa, on hänen tyylinsä muuttunut entistä rohkeammaksi. Vikman suosii vaatevalinnoissaan erityisesti second hand -liikkeitä.
– En ole tietoisesti suunnitellut rohkeampaa tyyliä vaatevalinnoissani. Luovuuteni kukkii tällä hetkellä. En estele itseäni, vaan puen päälleni sitä, mikä tuntuu hyvältä.
Vikman suunnittelee tyylinsä itse, mutta käyttää toisinaan apunaan alan ammattilaisia.
– Jos on isommat kuvaukset, niin käytän apunani ihmisiä, jotka tietävät värimaailmani ja tyylini. Myös televisiokuvauksissa käytän yhtä ja samaa meikkaajaa. En suostu menemään enää kenenkään muun meikattavaksi, Vikman toteaa.
