En aio menettää kontrollia! Näin saat roihuavan vihan hallintaasi

Granskog myöntää, että tapa, jota hän käyttää vihanhallintakoulutuksessa, on erittäin epäsovinnainen.  Kyse ei ole terapiasta, vaan koulutuksesta.

Puhdistava, puolustava, rajaava viha

Vihan hyvä voima. Näin taas ajattelee Maria Lindroos, Maria Akatemian kouluttaja ja psykologi ja ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija.

– Se niin helposti mielletään tuhoavaksi voimaksi. On tärkeää nähdä, että viha todella on puhdistava, puolustava, rajaava ja erityttävä tunne. Jos ajattelee murrosikäistä, joka kasvaa aikuiseksi ja tarvitsee eriytyä siitä kasvuperheestä ja itsenäistyä, niin se on elämän puolella oleva tunne, ihmisen kasvun puolella oleva ja parantavakin tunne. Viha on myös rakkaudellinen tunne tietyllä tavalla se, että voi rajata pois sen, mikä itselle ei sovi. Voi ilmaista sitä, että tämä ei käy.

Granskog on eri mieltä.

– Väittäisin näin, ettei vihasta ole todellakaan mitään hyötyä, eikä sitä tarvitse kokea, kun vaihtaa omaa ajattelutapaansa, Granskog sanoo.

– Tiedät esimerkin, että laske kymmeneen kun vihastut, ennen kuin sanot yhtään mitään. Se tarkoittaa sitä, että kuhiset vihaa, mutta yrität pinnistellä kymmeneen, ettet sanoisi mitään. Onhan siinä se hyöty, että ehdit sinä aikana mietitä, miten reagoisit. Voit valita paremman reagointitavan kuin sen, että haukut toisen pystyyn, toisinajattelijamies jatkaa.

Jos vihan tunne on jatkuvaa eikä enää kykene ajattelemaan muita asioita, vihaa on liikaa.

– Jos vihan tunne seuraa ja on hirveän voimakasta, viha ei johda mihinkään ratkaisuun. Se vähän kuin syö ihmistä sisältä. Tällaisessa vihantunteessa ihminen kärsii. Se ei palvele tervettä erillisyyden tunnetta tai tervettä omien rajojen puolustamista, vaan se johtaa siihen, että silla on jatkuva stressi päällä, kuvaa Piia Puu Oksanen, toiminnanjohtaja Naisten Linjasta.

– Stressi voi olla traumaattista stressiä, jossa viha on kyltymätöntä, mutta mitään loppua lupaavaa ei ole. Jos viha on traumaattista, pakkomielteistä vihaa, joka ei jätä rauhaan ja syö ihmistä sisältäpäin, silloin tietää, että vihan tunne ei ole terve. Se ei ole vihan tunnetta, joka kuuluu elämään ja jolla on joku tarkoitus, vaan silloin vihan tunteesta on tullut ihmiselle vankila.

Viha ottaa valtaansa

Vihan taustalla oleviin tunteisiin ja tarpeisiin voi tutustua myös itse. Ajattele ja mieti niitä, pohdi ja makustele. Vihanhallintaa ja tarpeiden tunnistamista tulee harjoitella – ymmärrys ei synny hetkessä.

– Ensin mielestäni kannattaa opetella tarvekeskeinen ajattelu, se luo pohjan koko jutulle. Sitten ymmärtää, mistä kaikki tunteet nousevat. Tunteet ovat keskeisiä, kun puhutaan suuttumisesta, vihasta ja ärsyyntymisestä. Siinä ymmärretään koko juttu: miten ihminen oikeasti toimii, Granskog neuvoo.

Kun ymmärtää tunteita ja tarpeita, elämästä tulee helpompaa.

– Sinulla on ikään kuin kartta ihmisen toimintatavan yli ja tiedät, mitä odottaa. Voi välttää karikoita, joita elämässä normaalisti koko ajan on, Granskog sanoo.

– Olen ollut seitsemän vuotta uudessa suhteessa ja sanon kaikille, että yhtään kertaa en ole suuttunut. Avovaimo voi olla ihan eri mieltä siitä: hän tulkitsee, että jos olen hiljaa, olen suuttunut. En ole suuttunut vaan mietin, mikä tarpeeni on ja mikä hänen tarpeensa on. Ja sitten ruvetaan puhumaan siitä. On helppo löytää tapoja, joilla kummankin tarpeet tulevat tyydytetyiksi.

Vihan käsittelemisen voi aloittaa vaikka juttelemalla. Aloita sisäinen keskustelu oman itsesi kanssa.

– Tämä kuulostaa Pirkan niksien joukossa olevalta idealta, mutta itselle sisäinen puhe on keino. Sano, että nyt tunnen vihaa, viha ottaa minut valtaansa. Viha on oikeutettua tai oikeuttamatonta, mutta sitä tunnen, tämä on se tunne ja tämän nimen annan sille, neuvoo Puu Oksanen Naisten Linjasta.

– Samaan aikaan voi sanoa, että viha on hallinnassani, en tule menettämään kontrolliani, koska olen aikuinen ihminen ja minulla on vastuu omista tunteistani. Ne tunteet eivät vie minua mukanaan, vaan minä olen se, joka sanelee, miten tunteita ilmaisen, millä tavalla tunteet minuun itseeni vaikuttavat. Ota puhumalla tunteen haltuun. Tämä on yksi impulssikontrollin keino. Se pätee sellaiseen vihaan, joka pelottaa, koska siinä taustalla vaikuttaa impulsiivinen voima.

Väkivaltainen itseään kohtaan

Mutta en minä ole koskaan vihainen. Ei minun tarvitse tehdä mitään. Voihan ihminen elää koko elämänsä suuttumatta.

Voihan?

Maria Akatemian kouluttaja ja psykologi ja ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija Lindroos ei usko, että voi.

– Ajattelen, että aggression hyvä voima on äärettömän tärkeä elämänvoima. Jos sitä ei ole tai sen joutuu kieltämään, se on aika harmillista ja vahingollista ihmiselle itselleen. Menee kamalasti energiaa, jos joutuu mitä tahansa tunnetta kätkemään. Hyvää elämänenergiaa menee siihen, että pitää asian itseltäkin piilossa. Se on tietyllä tavalla traagistakin, hän kuvailee.

– Elämän tuomissa ääritilanteissa voi olla, että viha räjähtää tavallaan käsiin, kun kuormitusta tulee yli voimavarojen. Se tunne onkin yhtäkkiä yllättäen siinä, kun sen kanssa ei ole tottunut toimimaan. Sen on joutunut kieltämään. Onhan se aika surullistakin.

Jos vihaa ei käsittele, se kääntyy sisäänpäin. Naistyön näkökulmasta puhuvan Lindroosin mukaan näin käy eritoten naisilla.

– Nainen esimerkiksi masentuu, kääntää vihan sisäänpäin, sairastuu syömishäiriöön tai käyttää liikaa päihteitä. Hän tekee jotakin, mikä tuhoaa itseä sisältä päin: on väkivaltainen itseään kohtaan hyvin moninaisin tavoin. On tuhoavalla ja tuomitsevalla tavalla vaativa, Lindroos sanoo.

Aluksi vihaa ei välttämättä edes tunnista. Miten masennus liittyisi vihaisuuteen? Ammattilaisen johdolla ongelmaa voi lähteä purkamaan.

Miten suhtaudut vihaan?

• En ole koskaan vihainen       4.67% 
• Tulen toisinaan vihaiseksi     66.00% 
• Tuntuu, että olen vihainen koko ajan    15.33% 
• Vihaisuus pelottaa minua    14.00% 

Luvut MTV Lifestylen kyselystä, jossa 150 ääntä.

– Ei ole itsestään selvää, että vihan löytää esimerkiksi syömishäiriön takaa. Asiakkaissamme monet ovat hämmästyneet, kun heiltä lähtee kysymään ja kyseenalaistamaan, että huomaatko sitä, mitä itsellesi teet, millaista vahinkoa teet? Se voi olla asia, jota ei ole tullut koskaan ajatelleeksikaan, mutta sen oivaltaa, kun joku sanottaa ja nimeää sen, Lindroos jatkaa.

Vihan, pelon, häpeän ja syyllisyyden tunteita pitäisi tutkia omassa itsessään. Tätä kutsutaan itsetuntemustyöskentelyksi. Samalla tavoittaa omat tunteensa ja voi valjastaa ne voimakseen.

– Oman sisäisen käsikirjoituksen tunnistaminen: mistä tunne kumpuaa, millainen elämänhistoria on ollut, mistä ne omat tunteiden kätkemiset ovat syntyneet? Se on mielekäs prosessi, joka nähdäksemme tuottaa pysyvän laatuista pitkän tähtäimen hyvinvointia ja vaikuttaa monilla, ellei kaikilla elämänalueilla, Lindroos kuvailee

– Kun ihminen tutustuu itseensä, se on siitäkin hauska prosessi että sit voi jatkaa vaikka loppuelämänsä. Se ei koskaan lopu se matka, aina voi yhä uudelleen ja lisää löytää itsestään uusia puolia, hän jatkaa.

Ethän sinä halua tuhota Pekkaa

Kun puhuu vihan itselleen auki, voi myös miettiä, mihin vihan kohdistaa. Oletko vihainen itsellesi, naapurille, Pekalle tuossa noin? Vai kenties yhteiskunnalle?

– Inhimillistä ihminen, joka herättää vihaa. Impulssikontrollin kannalta on tärkeää, että kykenee tuntemaan jotakin empatiaa. Vaikka vihan keskellä olisi hyvin vähän tunteita, jotka liittyvät myötätuntoon, pitäisi muistaa, että tälläkin ihmisellä on äiti, isä, mahdollisesti sisko ja veli. Yrittä ajatella myös niitä asioita, jotka liittävät vihan kohteen tähän maailmaan. Ettei ajattele häntä yksiulotteisesti, Puu Oksanen sanoo.

Sosiaalialan psykologiassa ihmisen liittäminen kontekstiin on tunnistettu yhdeksi suureksi syyksi sille, minkä takia joissain kulttuureissa fyysistä välivaltaa esiintyy huomattavasti vähemmän.

– Yksi syy on se, että näissä kulttuureissa väkivallantekijää puhutellaan myös osana yhteisöä. Puhutellaan häntä niin, että sinä, Sirkka, joka olet Tyynen tytär ja Elisan äiti, ethän sinä halua tuhota Pekkaa, joka on naapurisi. Ihmisiä puhutellaan koko ajan niin, että heidät liitetään ympäröivään yhteisöön ja tuodaan esille, että he ovat yhteisössä arvostettuja, Puu Oksanen sanoo.

Viha ei siis roihahda, jos vihan kohde ei olekaan yksinäinen mörkö, vaan ihminen. Empatiantunteen herättelyn lisäksi kannattaa turvata vanhaan klassikkoon: take five. Hengitä. Laske kymmeneen.

Tämä tarkoittaa kykyä poistua tilanteesta, jossa vihantunne on syntynyt ja jossa se vallitsee.

– Minusta se on hienoa ihmisyyttä ja siitä puhutaan liian vähän. Se, että luopuu siitä ajatuksesta, että minulle kuuluu viimeinen sana. Luopuu ajatuksesta, että minun täytyy tässä tilanteessa näyttää, että minä en ole se, joka perääntyy. Pikemminkin ajattelee niin päin, että minä toimin kuten aikuinen, olen vastuussa omista teoistani, nyt minun täytyy lähteä tästä eikä minulla ole tarvetta tässä tilanteessa alkaa kukkoilla. Minä lähden pois, Puu Oksanen kuvailee.

– Ne ihmiset, jotka osaavat lähteä tilanteesta pois, kun viha ottaa valtaansa, ovat niitä, joiden harteilla näen ihmiskunnan kehityksen olevan. Vähän ylevästi ehkä sanottu, mutta kuitenkin.

Shutterstock

Vihaa kuitenkin myös tarvitaan.

– Sukupuolierityisestä näkökulmasta ajatellaan, ettei elämä saisi alkuaan ilman vihaa, Maria Lindroos kuvaa.

Naisen hoivavoimia pidetään yleisesti hyväksyttävinä: nainen on äidillinen ja empaattinen. Vihaa ja aggressiota elämänvoimana ei helposti yhdistetä naiseen.

– Kohtuaikana voi ajatella, että kaikki on optimaalisesti. Sitten kun tulee aika, naisen ruumis tietää, etten enää hengitä vauvan puolesta vaan hänen on aika syntyä ja hengittää itse, niin aikamoista aggression voimaa tarvitaan synnytykseen. Fyysisestikin. Psyykkinen ja fyysinen voima ovat sama asia: psyykkisiä ponnistuksia varten tarvitaan aggressiota, ja mitä elämä muuta onkaan kuin psyykkistä kamppailua.

Ei se ole sankari, joka karhun kaataa

Lindroosin mukaan ihmiset uskovat jostakin syystä siihen, että elämän pitäisi olla helppoa ja ihanaa.

– Kuitenkin syvimmät mielekkyyden kokemukset tulevat, kun saa ja joutuu kamppailemaan. Siinä syntyy uudelleen tietyllä tavalla, kasvaa ihmisenä ja voi mennä eteenpäin. Se on mielekästä ja palkitsevaa, itsetuntemuksen lisääminen.

Jos vihan saa hallintaansa, elämä muuttuu paremmaksi. Puu Oksasen mukaan hyvän elämän edellytys tosin voi olla myös se, että kykenee vihaan: siis siihen, että tunnistaa vihantunteen ja kykenee vihan ilmaisuun, joka ei riko toista ihmistä. Näin ihminen voi puolustaa omia rajojaan.

– Sellainen viha on tarpeellista hyvään elämään. Viha, joka pelottaa, jossa on kontrollin menettämisen elementti… Jos saat tuollaisen pedon itsessäsi kesytettyä niin, että se tottelee sinua, sehän on hirveän tyydyttävä tunne. Se, ettet ole impulssien vietävissä, vaan kykenet hallitsemaan. Se antaa hirvittävää tyydytystä, Puu Oksanen kuvaa.

– Ei se ole sankari, joka karhun kaataa, vaan se, joka sen karhun kesyttää. Vihaa ei saa käyttää väkivallan oikeuttamisen elementtinä. Viha ja aggressio ovat kaksi eri asiaa, ja väkivalta on se pelottava mörkö. Jos antaa itsensä lipsua siihen tilaan, että viha antaa oikeutuksen väkivallanteolle, silloin ei ole karhun kaataja eikä karhun kesyttäjä, vaan karhun raatelema.

• Eilen08:48
  Mielenterveys

  Tuottaako uutispuuro tuskaa? Professori kertoo, mitä tehdä maailmanpalon ahdistaessa
• 24.1.18:59
  Perhe

  Tutkimus selvitti, mitkä tekijät yhdistävät pidempään sinkkuna pysyviä
• 17.1.18:48
  Orgasmi

  Saako orgasmi naurattamaan tai itkettämään? Tutkimus selvitti ilmiötä
• 10.1.18:58
  Sosiaalinen media

  Mistä kumppanin sopimaton somekäytös johtuu? "Voi tuntua, että ei ole tosielämää"
• 3.1.11:15
  Lifestyle

  Miksi naiset itkevät enemmän kuin miehet?
• Lataa lisää