Hailuodosta kuuluu kummia: Marjaniemen perheessä ei komentoa pidä enää komea metsästyskoira Immu Rissakainen sen enempää kuin perheen kissatkaan. Kaapin paikan määrää nyt pieni kananpoika Pipi.
- Kyllä se näin on että Immukin jää kakkoseksi, vaikka on melko hurjan näköinen kaveri, kertoo perheenisä Sampo Marjaniemi.
Pipi jäi orvoksi, kun navetan kanalauma päätti hylätä sen porukastaan. Liekö syynä ollut Pipin komentelevainen luonne, kun sen emo hyppäsi talven tullen orrelle ja jätti Pipin navetan lattialle yksin.
- Se on mahdollista! On se niin omapäinen tyyppi, nauraa perheen äiti Iiris Poukkanen.
Perhe mietti hetken mitä tehdä pienen kananpojan kanssa. Kanaemo antoi ymmärtää, että navettaan ei ole asiaa. Niinpä Pipi tuotiin sisään. Siellä se nyt on mellastanut jo kuukausia ilman mitään ongelmia.
- Sillä ei ole mitään hätää. Muilla välillä on, tuumaa Iiris Poukkanen viitaten lähinnä Immu Rissakaiseen, joka joutuu varomaan ärhäkkää tipua.
Pipi kipittää pitkin taloa omia aikojaan. Välillä se painuu nukkumaan omaan laatikkoonsa, jossa on rauhallista. Herättyään se ryhtyy jahtaamaan koiraa ja ruokaa - erityistä herkkua on leipä. Perheen mielestä Pipi on tuvan kingi, joka pitää jöötä kaikelle ja kaikille. Mitään orpolapsen arkuutta Pipistä ei voi havaita.
- Ei ollenkaan! Se on rohkea kun se räpyttää siipiä ja juoksee joka paikkaan, kuvailee viisivuotias Ella Marjaniemi.
Muitakin ihmetarinoita
Pipin tarina on vain yksi perheen pihapiirissä sijaitsevan kotieläinpihan oudoista tarinoista. Pikkuinen navetta pitää sisällään muun muassa vuohia, jotka ovat oppineet kiikkumaan kiikkulaudalla.
- Vuohet ovat hirveän leikkisiä ja oppivaisia. Rakensimme niille keinulaudan ja ne oppivat melko pian kiikkumaan siinä, kertoo Iiris Poukkanen.
Kaikkein erikoisin on Pikkis-vuohi: se on imettänyt navetan Lulu-lehmän aikuiseksi asti.
- Lulu tuli meille orpona, kun sen äiti ei suostunut imettämään sitä. Toimme sen navettaan, mutta se ei suostunut juomaan edes tuttipullosta. Apuun tuli Pikkis-vuohi, joka ryhtyi imettäjäksi, kertoo Iiris Poukkanen.
Vuohi imetti lehmävauvaa kuukausikaupalla, itse asiassa liiankin kauan.
- Loppuaikoina Lulu kömpi Pikkiksen tissille niin tomerasti, että vuohi nousi seinälle kun Lulu oli jo kasvanut niin isoksi. Oli se hurja näky, kun pieni vuohi imetti isoa vasikkaa, muistelee Iiris Poukkanen.
Eläimissä riittää puuhaa etenkin, kun perheen äiti kulkee työkseen vielä toisten navetoissa lypsyllä. Aamu alkaa varhain, jonka jälkeen päivä jatkuu oman eläinpihan töissä: vuohet on lypsettävä, siat, lampaat, hevoset ja kanat ruokittava, karsinat siivottava.
- Voi sanoa, että aika ei tule todellakaan pitkäksi...
Marjaniemien perhe ei silti kadu valintaansa elää saaressa luomuelämää, josta moni vain haaveilee.
- Jos joskus väsyttää tai on huono päivä, ei tarvitse kuin katsoa vuohia, kun ne touhuavat mitä milloinkin. Jo alkaa naurattaa!
Tänä talvena iloa ja säpinää Hailuodon rauhaan on tuonut Pipi, jonka kohtalo on ratkaistava keväällä.
- Kyllä kai se pitäisi navettaan saada takaisin. Jos se ei onnistu, ehkä se jää tänne sisälle, nauravat Sampo Marjaniemi ja Iiris Poukkanen.