Eloa vainajien keskellä: Jukka on naapurustonsa ainoa elävä asukas

–Tämä on kuin maaseudulla eläisi. Varsinkin talvella on todella rauhallista, Jukka Lamminen kuvailee asuinympäristöään.

Mölyävistä naapureistakaan ei ole huolta. Lamminen kun on pihapiirinsä ainoa elävä asukas.

Lamminen palkattiin Hietaniemen hautausmaan kuorma-autonkuljettajaksi vuonna 1989. Samalla hän sai kodin uuden kappelin yhteyteen rakennetuista työsuhdeasunnoista. 23-vuotiasta nuorukaista ajatus asumisesta vainajien naapurissa ei hätkäyttänyt. Hän oli viettänyt lapsuutensa hautausmaan lähellä Mechelininkadulla, ja Hietaniemi oli tuttu ulkoilupaikka.

Alun perin hautausmaalla on ollut viisi asuntoa, mutta Lammisen asuntoa lukuun ottamatta kaikki on muutettu sittemmin toimisto- ja virastotiloiksi. Viimeisimmät elävät Lammisen naapurit muuttivat Hietaniemestä nelisen vuotta sitten.

Lamminen viihtyy Hietaniemessä, jota ympäröivät hyvät ulkoilumaastot, ja matka keskustaan on lyhyt. Hänen työnkuvaansa kuuluu erilaisten maa-ainesten, tavaroiden ja lumen kuljetus.

– Kovaäänisen musiikin soittelu ei ole soveliasta, jos ikkunan alla kulkee hautajaissaattueita, mutta muuten hautausmaalla voi elää normaalisti, Lamminen sanoo.

Olohuoneesta näkyy Kekkosen hauta

Hietaniemen hautausmaalle on haudattu monia merkkihenkilöitä. Urho Kekkosen haudalle Lammisen olohuoneesta on suora näkymä. Siellä miehellä olikin aitiopaikka huhtikuussa 2009, kun Venäjän presidentti Dmitri Medvedev laski seppeleen Kekkosen haudalle.

– Aika harvoinpa sellaista näkee oman olohuoneen ikkunasta, Lamminen naurahtaa.

Muitakin kansainvälisiä merkkimiehiä on astellut Hietaniemessä. Vuonna 1988 Lamminen oli jo töissä Hietaniemessä, muttei asunut vielä silloin alueella. Hän muistelee, kun Ronald Reagan vieraili siellä.

– Turvatoimet olivat niin tiukat, että kaikki vintitkin tutkittiin.

Pidettyjen kansanmiesten suosio jatkuu kuolemankin jälkeen. Lamminen muistaa että erityisesti Pertti "Spede" Pasasen haudalla riitti kävijöitä kauan aikaa hautaamisen jälkeen.

– Hän oli monelle varmaan todella tärkeä henkilö ja sosiaalisesti arvostettu. Kynttilät paloivat hänen haudallaan läpi talven.

Hörhöjä ja lenkkeilijöitä

Kummitukset tulevat monelle mieleen, kun puhutaan hautausmaasta. Lamminen kertoo, ettei häntä ole koskaan pelottanut asua Hietaniemessä, eikä hän ole nähnyt aaveita. Eläviä hörhöjä hautausmaalla sen sijaan hiippailee aika ajoin.

– Hautausmaa ympäristönä näyttää kiehtovan tietyllä tavalla humehörhöjä.

Hietaniemen hautausmaan rauhaa valvookin vartiointiliike. 6.6.2006 varauduttiin mahdolliseen saatananpalvojien kokoontumiseen lisäämällä rutkasti vartiointia, mutta Lammisen mukaan vuorokausi oli rauhallinen.

Hautakiven kaatajia oli eniten liikkeellä 1990- ja 2000-lukujen vaihteessa, jolloin Hietaniemessäkin kaadettiin joitain hautakiviä. Nykypäivänä meno on rauhoittunut. Hautausmaalla liikkuu hautajaissaattueiden ja työntekijöiden lisäksi lähinnä koirien ulkoiluttajia, lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä.

– Vielä 15 vuotta sitten saattoi olla epäkohteliasta hölkätä hautausmaalla, mutta nyt se on normaalia. Se kertoo katoavasta kulttuuriperinteestä. Joskus voi vielä nähdä vanhempien herrojen pysähtyvän hautajaissaattueen kohdalla ja ottavan lakin pois päästä.

Hautausmaalla saa lenkkeillä

Hietaniemen hautausmaa on muutettu kaupungin järjestyssäännöissä puistoalueeksi, joten lenkkeily on siellä sallittua. Lammisen mukaan olisi kuitenkin hyvä ottaa huomioon millaisessa puistossa on lenkillä.

– Se kertoo paljon nykypäivän hektisyydestä, jos hautajaissaattueen läpi ajetaan pyörällä eikä ehditä pysähtyä. Jonkinlaista kunnioitusta vainajia ja omaisia kohtaan olisi hyvä olla.

Vaikka kuolema on näinkin konkreettisesti läsnä sekä työssä että vapaa-ajalla, Lamminen ei vatvo synkkiä ajatuksia.

– Kun lauantaisin näkee hautajaissaattueita, tulee itsekin mietittyä omaa elämäänsä syvällisemmin. Ei ne synkkiä ajatuksia ole, vaan enemmän tulee sellainen tietoisuus oman elämän rajallisuudesta ja että jossain vaiheessa se loppuu tässä muodossa.

Studio55.fi/Piritta Palokangas

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.