Elinkeinoministeriksi nouseva Lintilä tiukasta äänestyksestä: "Ei meillä ole jäänyt haavoja"

Lintilä on eduskunnassa talousvaliokunnan jäsen ja valtiovarainvaliokunnan verojaoston puheenjohtaja. Hän on syntynyt vuonna 1966.

Lintilä sanoo, että ihan ensimmäiseksi uudessa pestissä haetaan painopisteet, joiden avulla lisätään kasvua ja työpaikkoja.

– Tarvitaan ilmapiirin parannus nykytilanteeseen, hän sanoo.

Ensimmäisiä pilkahduksia parannuksista on jo nähty, hän huomauttaa ja mainitsee laivatilauksetja työttömyyden vähentymisen.

– Sektori on äärettömän mielenkiintoinen, laaja ja erittäin velvoittava. Meillä on paljon mahdollisuuksia, hän toteaa uudesta postistaan.

Mahdollisuuksien joukkoon Lintilä listää biopuolen hankkeet ja cleantechin.

– Hyvät hankkeet pitää viedä maaliin saakka. Se, mitä tarvitaan, on hankkeiden loppuunsaattaminen.

"Ei Mauria tarvitse lohduttaa"

Lintilä tuli valituksi tiukan äänestyksen jälkeen. Hän oli Sipilän ehdotus ministeriksi, mutta kokouksessa tuli vastaehdokas, Mauri Pekkarinen ja äänestystulos oli 37–33.

– Tuossa onnittelujen aikana sellaiset henkilöt, jotka Mauria tukivat puheessa, jokainen heistä sanoi, että minulla on sataprosenttinen tuki. Ei meillä keskustassa ole näistä jäänyt haavoja, Lintilä kuittaa.

– Jokaisen ministerin täytyy joka päivä ansaita kannatuksesta.

Miten Lintilä aikoo lohduttaa Pekkarista?

– Ei Mauria tarvitse lohdutella. Hän on ollut niin monessa kovassa paikassa ja vaaleissa. Tuossa oli jo ihan täysin perinteinen Mauri.

Lintilällä on isot saappaat täytettävänä Rehnin jälkeen, mutta hän ei epäile kykyjään.

– Kyllä meillä molemmilla on omat pelikengät. Ei minusta uutta Rehniä saa: Tulen olemaan omana itsenäni ja toimin miten parhaaksi näen.

Toissa viikolla tuli tekstiviesti

Lintilä kertoo saaneensa toissa viikolla Sipilältä tekstiviestin ministerin pestistä. Eilen illalla tuli spekulointia vastaehdokkaasta ja aamulla asia varmistui.

– En näe sinällään mitään eroa että olisi ollut yksimilinen tai ei. Keskustassa se on varsin yleistä, että äänestellään. Se on se vanha klassinen pulinat pois sen jälkeen.

Lintilä arvioi omia ja huonoja puoliaan. Huonoksi puoleksi hän listaa sen, ettei tunne ministeriötä sisältä kovin hyvin, mutta parhaaksi puolekseen kovan motivaation ja sen, että hän tuntee valiokuntien jäsenenä verrattain hyvin tulevaa alaansa.

Lintilä sanoo STT:lle uskovansa, että hänen tuntemuksensa työmarkkinaosapuolista oli osin Sipilän esityksen taustalla.

– Jokaisen kansanedustajan tavoitteena on olla valtioneuvoston jäsen jossain vaiheessa. Siinä vaiheessa, kun kysytään, se on oikeastaan velvollisuus suostua.

Kauanko odotitte pyyntöä?

– 18 vuotta, Lintilä sanoo ja naurahtaa.

Ministerinsalkku on aina aiemmin mennyt ohi. Lintilä huomauttaa, että kaiken ratkaisee ajoitus. Salkun, sukupuolen ja alueellisen sijainnin pitää olla sopiva.

– Politiikka on momentum-laji.