Kesällä 2014 Elina Halmeen tytär oli juuri täyttämässä kolme vuotta. Lapsi oli aina ollut aktiivinen ja liikkuvainen, päiväunet oli jätetty pois päiväjärjestyksestä jo aikaa sitten. Yhtäkkiä tytöstä kuitenkin tuli väsynyt. Pitkään jatkunut sairastelukierre ei meinannut katketa, eikä tytär jaksanut enää kävellä edes portaita itse.
Vanhemmat veivät tytärtä lääkäriin, jossa lohdutettiin, että vastustuskyky voi flunssan jälkeen alentua ja infektioita voi tulla peräkkäin montakin.
Sitten äiti alkoi huomata tytön vartalossa vanhojakin haavoja, jotka märkivät – vaikka oli kesäkuu eikä edes helteistä.
Tyttö alkoi nukkua uudelleen päiväunia, joskus kahdesti päivässä. Päiväkodissa kerrottiin, että iltapäivällä tyttö vain istui hoitajan sylissä hiekkalaatikolla.
– Yksi hetki on jäänyt mieleeni. Laitoin tytön turvaistuimeen auton takapenkille, ja hän nukahti sekunneissa. Sanoin silloiselle miehelleni: Tuo tyttö ei ole kunnossa. Kivi jysähti vatsaani, minua kylmäsi, äiti kertoo nyt, 2,5 vuotta tapahtuneen jälkeen.
