Elias Valtonen kuvaa kesäänsä Suomen koripallomaajoukkueessa "vähän ailahtelevaksi". Se on mieto ilmaus, sillä ennen kesän MM-karsintapelejä Valtonen oli vallannut yli vuosikymmenen ajan Shawn Huffille kuuluneen aloitusviisikon pienen laitahyökkääjän paikan, mutta kesän aikana hän menetti paikkansa aloitusviisikossa ja näytti kadottaneen myös roolinsa Suomen hyökkäyspelissä.
– Jos tietäisin mistä se johtui, olisi se ollut helppo korjata. En osaa sanoa. Tiedän, että taidot ovat siellä, ne pitää vain kaivaa esiin, Valtonen sanoi maajoukkueen hotellissa Prahassa keskiviikkona.
Edellisiltana Suomi oli varmistanut paikkansa EM-kisojen jatkopeleissä lyömällä lohkoisäntä Tshekin. Lauri Markkanen ja Sasu Salin olivat tuttuun tapaan Suomen parhaat korintekijät, mutta Valtonen tuli vaihdosta kentälle ja oli Suomen neljänneksi paras pistemies 11 pisteellä.
– Hän oli eilen meidän X factor, mikä pitääkin olla hänen roolinsa. Olemme löytäneet hänen roolinsa koko ajan paremmin ja paremmin, vaikka se oli välillä hakusessa, Suomen päävalmentaja Lassi Tuovi sanoi.
Shawn Huff on palannut Suomen avausviisikkoon EM-kisoissa, mutta Valtonen on ollut Suomelle tärkeä vaihtomies. Neljässä ensimmäisessä EM-kisapelissä Valtonen on heittänyt 9,5 pistettä ottelua kohti erinomaisilla heittotarkkuuksilla, sillä sekä Valtosen kakkoset että kolmoset ovat uponneet 50-prosenttisesti.
– Tällaisessa turnauksessa on tärkeää, että pelaaja tietää roolinsa. Lauri, Sasu ja Edon (Maxhuni) ovat aika dominoivia, joten pelin alussa ei välttämättä tule hyviä tatseja. On helpompi tulla toiseen aaltoon, Tuovi jatkoi.
"Palasin henkisesti kovempana"
Valtonen tepasteli koripallokentälle omien muistikuviensa mukaan 3- tai 4-vuotiaana. Hänen isänsä Ari valmensi Euran Veivin junioreita ja Valtonen muistaa pyörineensä kentän laidalla. Kun isä ryhtyi valmentamaan poikansa ikäluokkaa, siirtyi Valtonenkin salin laidalta kentälle.
– Iskän kautta se palo lähti.
Valtonen oli vain 14-vuotias, kun hän debytoi miesten Korisliigassa Uudenkaupungin Korihaiden riveissä kaudella 2013–2014. Hämmästyttävää kyllä, Valtonen sanoo ettei muista ensimmäistä peliään Korisliigassa, vaikka on kotimaisen pääsarjan kaikkien aikojen nuorin pelaaja.
– Olisiko se ollut Pyrintöä vastaan? Kyllä, se oli Pyrintöä vastaan helmikuussa 2014, ja sen jälkeen Valtonen pelasi kevään 2014 aikana vielä neljä ottelua. Niistä viimeinen on painunut Valtosen muistiin.
– Tein niissä viidessä matsissa kaksi pistettä. Peli oli jo pelattu Karhua vastaan, kun valmentaja (Petri) Helminen piirsi takaovikuvion. Pääsin ihan vapaaseen lay upiin. Se oli hieno juttu, että valmentaja uskalsi luottaa minuun. Sitä muistelee kyllä lämmöllä, Valtonen hymyilee.
Kevään 2014 viisi ottelua ja kaksi pistettä ovat edelleen Valtosen urasaldot Korisliigassa. Korihait putosi kauden päätteeksi divisioonaan, ja lukioon Valtonen muutti Helsinkiin ja Mäkelänrinteen urheilulukion joukkueeseen HBA Märskyyn. Sieltä hän jatkoi Yhdysvaltain yliopistosarjaan Arizona Stateen, mutta palasi Eurooppaan kahden kauden jälkeen jäätyään vähälle peliajalle.
– Ei se varmaan ollut optimaalinen ratkaisu, mutta halusin sinne niin paljon. Siellä treenattiin helkutisti, ja varmasti palasin henkisesti kovempana jätkänä, vaikken ehkä taidollisesti.
Valtonen sanoo Arizona Staten vuosien opettaneen hänelle konkreettisesti, miten kovaa kilpailu Yhdysvalloissa on.
– Meidän joukkueessa oli nykyinen NBA-pelaaja Luguentz Dort. Kun sellaisen kanssa sai painia, huomasin miten fyysisesti kova hän oli.
"Pitää olla oma itsensä"
Eurooppaan palattuaan Valtonen pelasi vuoden suomalaisvalmentaja Daniel Janssonin alaisuudessa Saksan kakkossarjan Tübingenissä.
Valtonen sai kentällä vapaat kädet, heitti 15,8 pistettä ottelua kohti ja sai omaksikin yllätyksekseen sopimustarjouksen Espanjan liigan Manresasta. Se oli valtava hyppy eurooppalaiseen huippusarjaan.
– Pelasin sitä edeltävät EM-karsintapelit hyvin, ja heidän managerinsa oli seurannut minua junnumaajoukkueesta asti, Valtonen kertoo.
Manresassa Valtosella on vapauksia paljon vähemmän kuin Tübingenissä, ja hän uskoo sen vaikuttaneen hänen kesän vaikeuksiinsa maajoukkueessa.
– Siellä on aika tarkka pelisysteemi ja valmentaja on tiukkana siitä, että juoksemme setit tiptop. Täällä maajoukkueessa saa lukea peliä enemmän ja on ollut erilaista sopeutua taas tähän peliin. Pitää saada maajoukkuemoodi päälle.
EM-kisojen ensimmäisistä neljästä pelistä Valtosen mieleen ovat jääneet päällimmäisiksi väännöt eurooppalaisten huippupelaajien kanssa. Valtonen on vartioinut niin Tshekin Tomas Satoranskya kuin Puolan Mateusz Ponitkaa. Mikä heidät erottaa Valtosesta, joka suunnilleen samankokoinen ja yhtä urheilullinen?
– Ponitka ajattelee, että hän on heidän joukkueen tähtipelaaja. Siitä kertoo sekin, että hän kai pudotti veljensä (Marcel Ponitkan) joukkueesta. Hän näytti siten, että on se jätkä heidän joukkueessaan. Meidän roolimme tulevat sen mukaan, miten hyvä joukkuepelaaja olet ja siksi me voitimme Puolan. Tämä on se ero, hän on röyhkeämpi ja itsekkäämpi pelaaja.
Valtonen sanoo, että ehkä hänenkin pitäisi olla ajoin itsekkäämpi.
– Pitäisi pystyä olemaan molempia. Se on todella vaikea kysymys. Pitää olla oma itsensä. Jos olet joukkuepelaaja, ei sitä pidä muuttaa. Mutta jos sinussa on tervettä itsekkyyttä, ei sitäkään pidä muuttaa.
Millainen pelaaja Elias Valtonen siis on?
– Sanotaan että olen terveesti itsekäs joukkuepelaaja, Valtonen hymyilee.