"Kun Matti Nykänen voitti mäkihypyssä, myös tavikset voittivat."
Matti Nykäsestä on kirjoitettu vino pino kirjoja. Herää skeptinen kysymys, kaipaavatko ne seurakseen yhtään lisää, sillä omintakeisen elämäntaiteilijan traaginenkin taival on kansakunnan yhteisessä muistissa.
Tänään torstaina julkaistu tietoteos Matti Nykänen – Pilviin kahlittu poika (Docendo) onnistuu tehtävässään. Tietokirjailijana edellisellä, kulttuurin moniottelija Jörn Donneria käsitelleellä teoksellaan kiitosta kerännyt Kai Ekholm on luonut tarkkanäköisen synteesin siitä, mitä Nykänen oli ihmisenä.
Paino on Nykäsen olemisella, ei hänen teoillaan. Toki Ekholm pikakelaa Nykäsen toilailun asteelle äityneitä tempauksia, mutta teot ovat vain väline olemiselle.
Piristävä näkökulma aiempiin Nykästä käsitelleisiin kirjoihin verrattuna uutukaisessa on se, että linssi tarkentuu päähenkilön ohella ympäröivään yhteiskuntaan, kansalaisiin.
Peilin edessä on Nykäs-näytelmää kohtauksesta toiseen uskollisesti tapittava yleisö, sinä ja minä. Nykänen toteutti yleisönsä toiveita: kun hän voitti mäkihyppääjänä, myös tavikset voittivat.
Ekholm kuvaa kirjassa taitavan osuvasti 1980-luvun jälkikekkoslaista Suomea aikana, jolloin Nykäsestä kasvoi kaikkien aikojen paras mäkihyppääjä. Yhteiskunta muuttui seuraavina vuosikymmeninä, mutta Nykänen pysyi aina kuvassa mukana eri rooleissaan.
