"Elämän valttikortti" puuttuu – kodin ulkopuolella kasvaminen aiheuttaa lapsille henkisiä ongelmia

Kodin ulkopuolella varttuminen voi aiheuttaa lapsille ja nuorille psyykkisiä ja henkisiä terveysongelmia pitkällä aikavälillä. Monet lapset varttuvat erilaisista syistä muiden kuin biologisten vanhempiensa hoidossa.

Jokainen sijoitukseen tuleva lapsi on kokenut katkoksia ihmissuhteissaan, ja monia on laiminlyöty ja kohdeltu muulla tavalla kaltoin. Huostaanoton ja sijoituksen tarkoituksena on suojella lasta enemmältä vahingoittumiselta, mutta tavoite jää saavuttamatta huolestuttavan usein.

– Ihmisellä on synnynnäinen tarve luoda vahvoja tunnesiteitä muutamiin harvalukuisiin läheisiin. Se on vauvalle hengissä säilymisen ehto. Turvallinen kiintymyssuhde on eräänlainen "elämän valttikortti", josta on monenlaista hyötyä, LT, lasten- ja nuorisopsykoterapeutti Jari Sinkkonen kuvailee.

Sinkkosen ja psykologi sekä psykoterapeutti Kaisa Tervonen-Arnkillin toimittamassa uutuuskirjassa Lapsi uusissa oloissa - Tietoa sijaishuollosta ja adoptiosta pohditaan muun muassa kodin ulkopuolella kasvavien lasten ja nuorten kiintymyssuhteiden muodostumista, selviämistä elämässä ja heidän kohtaamistaan sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Yhteys hyvään kehitykseen

Turvallinen kiintymyssuhde syntyy, kun lapsi elää ennakoitavassa maailmassa ja hän voi tuoda vuorovaikutukseen kaikenlaiset tunteet pelkäämättä tulevansa hylätyksi.

Turvallisella kiintymyssuhteella on todettu olevan yhteys hyvään sosiaaliseen ja tiedolliseen kehitykseen.

– Tietämys kiintymyssuhteiden rakentumisesta ja niiden pysyvyyden suuresta merkityksestä lapsen kehitykselle on lisääntynyt, mutta monia lapsia siirrellään edelleen oman kodin ja useiden sijoituspaikkojen välillä niin, että he menettävät mahdollisuuden luoda ensimmäistäkään riittävän turvallista kiintymyssuhdetta hoitavaan aikuiseen. Lapsi ei tiedä lopulta, mihin kuuluu vaan jää ajelehtimaan kodin ja sijoituspaikkojen väliseen tilaan, Sinkkonen kuvaa.

Adoptio on erinomaista lastensuojelua

Sijoitusten ja huostaanottojen lisäksi kirja käsittelee niin kotimaista kuin ulkomaistakin adoptiota. Kotimaan vauva-adoptioissa lasten taustaan saattaa liittyä esimerkiksi raskaudenaikaista vanhempien päihteidenkäyttöä.

Vanhempien harkinta-ajaksi lapsi yleensä sijoitetaan ensin perhehoitoon ja sieltä vasta muutamien kuukausien jälkeen adoptioperheeseen. Lapselle voi näin tulla useita varhaisia menetyskokemuksia.

Suomeen on vuosina 1985–2014 adoptoitu ulkomailta 4 424 lasta, joista valtaosa Venäjältä ja Kiinasta. Adoptoiduilla lapsilla on monesti taustassaan kehitystä haittaavia tai estäviä tekijöitä kuten puutteellista ravitsemusta, hoitamatta jääneitä somaattisia sairauksia ja vaikea-asteista tunne- ja aistideprivaatiota. Monet ulkomailta adoptoidut lapset ovat joutuneet viettämään ensimmäiset elinvuotensa laitosmaisissa olosuhteissa, joissa mahdollisuus yksilölliseen hoivaan on usein vähäinen.

Erityisen suuren riskin laitostausta kuitenkin muodostaa sosiaalisen vuorovaikutussuhteen ja tunnesäätelyn kehitykselle.

– Adoptio on erinomaista lastensuojelua, ja se on myös hyvä tapa tukea lapsen kehitystä. Adoption johdosta lapsen aineelliset ja sosiaaliset olot kohenevat ja häiriökehitykselle geneettisesti alttiiden lasten ennuste paranee keskimäärin. Perhetilanne on yleensä vakaa, ja vanhemmat ovat yleensä hyvin sitoutuneita ottamaan vastuun tulevasta lapsesta, Sinkkonen ja psykologi, psykoterapeutti Kaisa Tervonen-Arnkil toteavat.