Eläkeikärajat ohjaavat ihmisiä enemmän kuin työstä saatava palkka tai aineeton hyvä. Kaikilla työnteon jatkaminen ei edes kunnon puolesta onnistu. Ilmarisen eläkevakuutuksista vastaava johtaja heittää ilmoille ajatuksen: pitäisikö eläkeikää nostaa yksilöllisesti?
Eläke koetaan Suomessa ennen kaikkea ansaituksi. Tämä selvisi Ilmarisen viime vuonna eläkeläisille tekemästä kyselytutkimuksesta.
Kyselyssä 57 prosenttia vastaajista kertoi arvostaneensa työn tarjoamia sosiaalisia suhteita ja 42 prosenttia aineellista hyvää. Lisäksi työntekoa olivat motivoineet henkinen mielihyvä, kiinnostava työ, kehittymismahdollisuudet ja elämänturva.
Silti vastaajat olivat halunneet jäädä eläkkeelle heti, kun se oli mahdollista.
– Eläkeikäraja ohjaa ihmisiä edelleen tosi paljon. Ajatellaan, että "kun kaikki muutkin siirtyvät eläkkeelle, niin minäkin". Taloudellista kannustetta eli sitä, tuleeko tilille kuukausittain 2000 vai 2500 euroa, ei niinkään ajatella, Ilmarisen eläkevakuutuksista vastaava johtaja Sini Kivihuhta kertoi Työelämästä eläkkeelle – mitä tilalle -tilaisuudessa viime viikolla.
Vaikka lähes 90 prosenttia yli 64-vuotiaista kokisi jaksavansa ansiotyössä henkisten voimavarojensa puolesta, fyysisesti eläkeikäiset työntekijät eivät ole yhtä hyvässä kunnossa kuin muut.
– Elinikä kyllä keskimäärin pitenee, mutta eniten hyvin koulutetuilla ja korkeapalkkaisilla. Se ei jakaudu tasan, ja mielestäni eläkeratkaisuissa tulisi huomioida tämä erilaisuus. Pitäisikö esimerkiksi eläkeiän nostamisen tapahtua jotenkin muuten kuin kategorisena nousuna kaikille, Kivihuhta mietti.
– 63-vuotiaana vanhuuseläkkeelle jäävien "reippaiden" panttereiden kannattaisi kyllä silti harkita, josko he sittenkin jatkaisivat työelämässä.