Puolet Suomessa vuosina 2011 – 2021 tehdyistä eläinsuojelurikoksista johti yhden tai useamman eläimen kuolemaan. Helsingin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa eläinsuojelurikoksista tunnistettiin kaksi tyypillistä ja muista poikkeavaa tekotyyppiä: laajamittaiset ja väkivaltaiset eläinsuojelurikokset.
Suurin osa lemmikkieläimiin ja hevosiin kohdistuvista eläinsuojelurikoksista pitää sisällään eläimen passiivista kaltoinkohtelua.
– Tavallista on, että eläin oli jätetty ruuatta ja vedettä, sen pitopaikka on likainen tai vaarallinen, muuta sen tarvitsemaa perushoitoa laiminlyödään tai sille ei hankita eläinlääkärin hoitoa tai lopetusta sen ollessa sairas tai vammautunut, eläinlääketieteellisen tiedekunnan väitöskirjatutkija Elli Valtonen kuvailee tyypillistä passiivista kaltoinkohtelua.
Valtonen kävi tutkimustaan varten läpi 948 eläinsuojelurikoksesta tai -rikkomuksesta annettua käräjäoikeuden tuomiota vuosilta 2011–2021. Tuomiot oli kerätty koko Suomesta lukuun ottamatta Ahvenanmaata.
Pakonomainen eläinten keräilijä on usein nainen
– Luokittelimme laajamittaiseksi eläinsuojelurikokseksi tapaukset, joissa rikoksen kohteena oli kerrallaan vähintään viisitoista eläintä ja teko oli kestänyt vähintään kaksi kuukautta tai toistunut, Valtonen kertoo
Laajamittaisista eläinsuojelurikoksista syytetyt olivat muita useammin keski-iän ylittäneitä naisia. Enimmillään eläimiä oli rikoksen kohteena satoja. Kaksi kolmesta laajamittaisesta teosta johti eläimen kuolemaan. Kuitenkin lähes 80 prosenttia laajamittaiseen tekoon syyllistyneistä vastaajista ei itse nähnyt toimineensa rikollisesti. Laajamittaiset teot tuomittiin muita useammin törkeinä eläinsuojelurikoksina ja ne johtivat myös useammin eläintenpitokieltoon.