Vanhapiika oli talonpoikaisajan yleinen pilkan kohde, jota säälittiin ja jolle naurettiin. Yhä vieläkin yksineläjät saavat kantaa raskasta viittaa harteillaan.
Yksineläjät joutuvat toisinaan stereotyyppisen ajattelun vangeiksi. Ilman miestä elävän naisen ajatellaan olevan jollakin tavalla viallinen.
Puolisottomien ja lapsettomien elämää tutkineen Arja Mäkisen mukaan vanhapiika-ajattelu juontaa juurensa talonpoikaisyhteiskunnasta, jolloin äitiys ja avioliitto määrittelivät naisena olemista. Normista poikkeavia vanhojapiikoja pilkattiin julkisesti. Heidän kohtaloaan myös surtiin avoimesti. Vitsikin yksin elävästä naisesta tuli, olihan vailla seksiä elävässä naisessa jotakin huvittavaa.
Vielä tänäkin päivänä yksinelävä voi kohdata ennakkoluuloja. Tutkija Mäkisen mukaan stereotypiat pelästyneestä ressukasta tai "kukaties lesbosta" ovat yleisiä.
Familistinen ideologia pitää perhettä normina
Yksin elävä nainen on kummajainen siksikin, että emotionaalisuus, riippuvuus ja epäitsenäisyys mielletään yleisesti naissukupuoleen kytkeytyviksi ominaisuuksiksi. Vallitsevien ihanteiden mukaan nainen ei ole aivan yhtä rationaalinen ja riippumaton kuin miehet ovat.
Normi on tutkijan mukaan asia, jonka olemassaolo huomataan vasta silloin, kun sitä rikotaan. Silloin sen valta ja olemassaolo tulevat jälleen näkyviin.
Familistisen ideologian mukaan perhe ja siihen kuuluminen ovat ensisijaisen tärkeitä asioita. Stereotyyppisten käsitysten luoma kuva onnettomasta yksineläjästä sopii hyvin yhteen familistisen ideologian kanssa. Sen mukaan läheiset ystävät, seurustelukumppanit, hyvä koulutus tai arvostettu työpaikka eivät yhteenlaskettuinakaan pysty tekemään naista yhtä onnelliseksi kuin elämä perheenäitinä.
