Toisin kuin monet mielikuvat antavat ymmärtää, naisen elämä menneillä vuosisadoilla ei aina ollut ankeaa. "Torpan tyttärillä" oli vapaus odotella sopivaa miestä – ja hylätä kosijoita!
– Usein historiallisten romaanien ja muiden vuoksi kuvitellaan, että naisen elämä 1600-1700-luvulla oli jatkuvaa taistelua, kurjuutta, pelkoa ja alistamista. Halusin tuoda siihen vähän valoa, iloisuuttakin. Ei se elämä niin erilaista ollut silloin kun nytkään, Tiina Miettinen kuvaa.
Miettinen on filosofian tohtori ja toimii tutkijana Tampereen yliopistossa. Hän on kirjoittanut teoksen Piikojen valtakunta, joka tutkii kolmekymppisiä urasinkkuja 1600–1700-lukujen Suomessa. Miettinen on myös väitellyt 1600-1800-lukujen hämäläisistä naisista.
Avioliitto ei välttämättä ollut pakollinen
Sana "piika" merkitsi alun perin naimatonta, alempisäätyistä naista. Vain aatelisneidit olivat neitoja – muut naimattomat naiset olivat piikoja. Aatelisen elämään liittyi kuitenkin sääntöjä, joista piika oli vapaa.
– Rahaa piikana tienaamalla pystyi itsensä jossain määrin turvaamaan ja elämään ilman avioliittoakin. Avioliitto ei välttämättä ollut ihan pakollinen. Säätyläistytöllä valinta oli tiukempi, hänen oli melkeinpä syytä ottaa ensimmäinen kosija. Naisten, jotka lähtivät piioiksi, heidän ei tarvinnut. He saattoivat tienata elantonsa palveluksessa, mikä taas ei ollut säätyläis- ja aatelistytöille sopivaa, Miettinen kuvaa.
Niin sanotuilla "torpan tyttärillä" oli siis vapaus odotella pitkäänkin "Sitä Oikeaa" miestä, ja myös hylätä kosijoita.
