Kahdeksan vuotta kestänyt koulukiusaaminen päättyi vasta, kun Eeva vaihtoi koulua toiselle paikkakunnalle.
Eevan ja Kristiinan nimet on muutettu.
Eeva joutui käymään läpi rankkoja asioita jo lapsuudessaan. Hänen äitinsä sai vakavan sairaskohtauksen, kun tyttö oli vasta viisivuotias. Äidin ei uskottu selviävän, ja pieni tyttö kutsuttiin siskonsa kanssa sairaalaan jättämään jäähyväisiä. Kuin ihmeen kaupalla äiti lopulta selvisi, mutta tapaus jätti Eevaan pysyvät jäljet.
Eevasta tuli herkkä tyttö, tunneside äitiin on edelleen hyvin vahva.
– Eeva on hyvin herkkä, tunnollinen ja kiltti, aivan liian kiltti. Elämänarvotkin ovat aivan erilaiset kuin muilla nuorilla. Se oli varmaan se syy, miksi häntä alettiin kiusata, hänen äitinsä Kristiina sanoo.
Eeva ei lähtenyt koulukavereidensa tempauksiin mukaan, eikä halunnut pilkata ketään. Hän ei sopinut joukkoon, joten hänet otettiin muiden lasten silmätikuksi, Kristiina kertoo.
Eevaa nimiteltiin ja hän vetäytyi syrjään. Muutamia kavereita hänellä sentään oli. He eivät kuitenkaan uskaltaneet puuttua kiusaamiseen. Pelko joutua itse kiusatuksi oli liian suuri.
Pahoinpitely kuitattiin sovittelulla
Toisella luokalla kiusaaminen sai väkivaltaisen käänteen. Saman ikäiset pojat hyökkäsivät Eevan kimppuun ja pahoinpitelivät hänet koulun jälkeen.
– Hänet oli heitetty autotielle, hänen päällään hypittiin ja päätä hakattiin maahan. Onneksi oli talvi ja paksureunainen pipo päässä, mikä suojasi hänen päätään, Kristiina kertoo.
Tyttö tuli hysteerisesti itkien kotiin aivan mustelmilla ja kasvot täynnä naarmuja. Kristiina vei Eevan välittömästi lääkäriin ja otti yhteyttä poliisiin.
Poliisit ehdottivat, että asia voitaisiin hoitaa sovittelulla. Kristiina suostui tähän ja ajatteli, että kiusaaminen saataisiin sovittelun myötä loppumaan.
– Siellä oli yhden pojan isä edustamassa kaikkien poikien asiaa, ja hän oli sitä mieltä, että ei tämä nyt niin vakava juttu ollut. Yritin yksin taistella häntä vastaan, ja se oli aika rankkaa.
Sovittelu johti lopulta siihen, että Eevalle korvattiin pahoinpitelyssä repeytyneet vaatteet, ja asia jäi muilta osin siihen. Pojille ei Kristiinan mukaan tullut mitään muita seuraamuksia.
Henkinen pahoinpitely jatkui entiseen malliin
Vaikka vakavia fyysisiä pahoinpitelyjä ei tämän jälkeen enää tapahtunut, henkinen pahoinpitely jatkui entiseen malliin. Eeva suljettiin kaveriporukoiden ulkopuolelle ja hän kärsi jatkuvasta nimittelystä ja tönimisestä.
Kiusaaminen jatkui myös sosiaalisessa mediassa. Viidennellä luokalla hänen kiusakseen perustettiin Facebook-sivu, joka oli otsikkoa myöten tarkoitettu vain Eevan mollaamiseen.
Asia vietiin koulupoliisin selviteltäväksi, mutta kiusaajat pääsivät jälleen kuin koira veräjästä. Kun pilkkasivu oli saatu poistettua, asia painettiin Kristiinan mukaan villaisella, eikä sitä saanut enää ottaa puheeksi.
"Opettajat voimattomia"
Kristiinan mukaan opettajat ovat olleet aivan voimattomia kiusaajien edessä.
– Yläasteaikana opettajat sanoivat suoraan, etteivät he mahda mitään noille oppilaille. He haistattelivat opettajillekin ihan mitä sattuu päin naamaa. Siellä oli muutamia häiriköitä, jotka kävelivät aikuistenkin yli, niin voin vain kuvitella, millaisia he olivat muita oppilaita kohtaan.
Kristiina yritti itsekin puhua kiusaajille suoraan, mutta sai vastaukseksi vain haistattelua.
– Voin hyvin kuvitella, ettei sellaisten kanssa opettajakaan pärjää.
Jatkuvasta kiusaamisesta huolimatta Eeva jatkoi sinnikkäästi koulunkäyntiä. Hän sai tähän kannustusta myös kotoa.
– Me hoimme hänelle kotona, että älä ikinä muutu, olet niin upea tapaus. Valoimme häneen uskoa koko ajan, vaikka koulussa oppilaat sanoivat kaikenlaista.
Eevan oli lopulta vaihdettava koulua
Yläasteella kiusaaminen äityi kuitenkin niin pahaksi, että koulunkäynti alkoi tuntua mahdottomalta.
– Henkistä väkivaltaa oli kasiluokalle asti, ja se meni niin mahdottomaksi, että hänellä oli jatkuvaa päänsärkyä ja huonoa oloa, eikä hän olisi halunnut millään mennä enää kouluun.
Eeva vaihtoi koulua ennen yhdeksännen luokan alkua. Vaikka koulumatka toiselle paikkakunnalle kesti tunnin suuntaansa, koulussa oli vihdoin hyvä olla.
Nyt Eeva on aloittanut ammattikoulun ja opiskelu on lähtenyt hyvin käyntiin.
– Ysiluokan aikana Eevan itsetunto on kasvanut todella roimasti, ja hän on saanut hyviä ystäviä, Kristiina kertoo.
"Ei pidä antaa periksi"
Hän ei voisi olla ylpeämpi tyttärestään, joka on pysynyt vahvana rankoista kokemuksistaan huolimatta.
– Me ei olla annettu hänen lannistua. Sitä uskoa on valettu kerta toisensa jälkeen ja sanottu nimenomaan, että älä ikinä muutu. Se, miten hän uskoo itseensä kaiken jälkeen, on todella ihailtavaa.
Kristiina haluaa kannustaa myös muita kiusaajien uhreja ja toivottaa heille voimia.
– Siihen ei ole pakko alistua. Ei pidä antaa periksi, vaan uskoa itseensä.
Hänestä on sääli, kuinka monelle nuorelle jää kiusaamisen takia pysyvät arvet. Myös Eevaan kiusaaminen on jättänyt jälkensä.
– Ei hän sitä ikinä unohda. Kyllä sen huomaa, että hän kantaa sitä aina mukanansa, mutta ei hän jää sitä murehtimaan.
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.