Näyttelijä Eeva Litmanen oli 53-vuotias, kun hän meni kolmannen kerran naimisiin. Silloin elettiin vuotta 1997. Litmanen uskoo löytäneensä tuolloin loppuelämänsä miehen.
Nyt, 65-vuotiaana, Litmanen luettelee pitkän listan hyviä puolia vanhemmalla iällä solmitusta avioliitosta.
− Jos hauska haluaa olla, voi ainakin rehellisesti sanoa, että kunnes kuolema meidät erottaa. Avioliiton mukana ei myöskään tule anoppia tai appiukkoa, kun heitä ei enää ole! Litmanen nauraa.
Hieman vakavoiduttaan Litmanen sanoo, että iäkkäämmällä ihmisellä saattaa olla nuorta enemmän aikaa suhteelle.
− Tässä iässä ei enää tule uutta perhettä. Elämä ei ole yhtä perhettä, ja mieheen saa tutustua ihan rauhassa, Litmanen sanoo.
Hän ihmetteleekin, miten nuoremmat jaksavat pitää suhteistaan huolta.
− Nelikymppisenä on pieniä lapsia, asuntovelkaa ja uraakin pitäisi luoda. En ymmärrä, mistä se kaikki energia tulee. Tässä mielessä vanhempana suhteessa on helpompaa, Litmanen myöntää.
Hän muistaa myös muistuttaa, että me ihmiset olemme kaikki erilaisia.
− Tunnen monia ikäisiäni naisia, jotka ovat hyvin onnellisia yksin. Se, että asuu yksin, ei tarkoita yksinäisyyttä.
Seksuaalisuus vaatii hienotunteisuutta
Vaikka viisi-kuusikymppisten tuoreessa suhteessa on monia hyviä puolia, ei sellaisen aloittaminen aivan helppoa ole.
− Rohkeutta se vaatii, Litmanen myöntää.
Itse suhteessakin ikääntynyt ihminen voi törmätä ainakin ulkoisesti vaikeisiin asioihin.
− Varsinkin meistä naisista saattaa tuntua siltä, että alaston totuus ei olekaan enää niin kaunis.
− Minun ikäisilleni ihmisille suurin työ onkin siinä, että he hyväksyvät peilissä näkyvän ikääntymisen eivätkä kiukuttele siitä, Litmanen sanoo.
Se, että ihminen tuntee iän näkyvän kropassa, on tärkeää ottaa huomioon.
− Parisuhteen yksi tärkeimmistä asioista on seksuaalisuus. Se on tässä iässä erilaista kuin nuorena. Se vaatii hienotunteisuutta ja on vaikeaakin välillä, Litmanen miettii.