Ohjaaja Dome Karukoski käsitteli omia koulukiusaamiskokemuksiaan uudessa Leijonasydän-elokuvassa.
Dome Karukosken uusi elokuva kertoo pikkukaupungin uusnatsiporukasta, jonka johtaja Teppo (Peter Franzén) rakastuu yksinhuoltajaäiti Sariin (Laura Birn). Kun miehen sydän on jo mennyttä, hänelle selviää, että Sarin poika on tummaihoinen.
Elokuvassa käsitellään vahvasti myös koulukiusaamista, josta myös Karukoskella on kokemusta. Lapsena Kyproksella asunut pellavapäinen Dome oli erilainen kuin muut. Erilaisuuden kokemukset jatkuivat myös Suomessa.
– En osannut suomen kieltä silloin 4,5-vuotiaana, kun muutimme Kyprokselta tänne. Minulla oli hassu nimi, ja olin pienen kylän erilainen outolintu. Muistan heidän katseensa, ja omat vihan tunteeni heitä kohtaan, Dome muistelee.
Koulukiusaamiskokemuksien purkaminen kuvausten aikana oli terapeuttinen projekti. Karukoski pääsi tutkimaan vihan syntymistä sekä kiusaajan ja kiusatun näkökulmasta.
– Vihasin kiusaajiani. Se on huono tunne, sillä pitäisi ymmärtää enemmän. Tiedän, että se tuntuu ihan järkyttävältä, että sanon näin. Myöhemmin ymmärsin, että minullahan oli valtavan hyvä tilanne ja rakastava koti. Paljastui, että kiusaajillani oli epävarmuutta ja paljon pahempia taustoja, ohjaaja kertoo.
Leijonasydän-elokuvassa nähdään rasismin ja väkivallan lisäksi myös paljon lämpöä ja rakkautta. Näyttelijät olivat hyvillään siitä, että jokainen hahmo sai ymmärrystä osakseen.
– Minulla on parempi olla ihmisenä, kun sain tehdä tämän elokuvan. Voin paremmin, kun sain tutkia omia ennakkoluulojani ja sitä, miten itse lokeroin ihmisiä. Pääsin puhdistamaan omia ennakkoluulojani ja vihan tunteitani pois, niin minulla on tosi hyvä olla, Karukoski myöntää.