Internet on parasta ja pahinta, mitä meille on tapahtunut. Digitalisaation vallankumous näkyy kaikkialla arjessamme. Netti tuo meille merkittäviä uusia hyötyjä, mutta samalla kylmääviä riskejä. Tämä vallankumous on vasta alussa.
Harva suomalainen on nähnyt internetin nousun yhtä selvältä aitiopaikalta kuin Mikko Hyppönen.
F-Securen tutkimusjohtajana hän on tullut tutuksi tietoturva-asioiden selittäjä televisio-ohjelmissa, lehtien artikkeleissa ja tietysti lukuisissa nettijutuissa. Selväsanaisen esiintymisen taustalta löytyy vuosikymmenten aikana kerätty poikkeuksellinen asiantuntijuus, hän kertoo uudessa kirjassaan Internet (WSOY, 2021).
Vierailuja hermokeskusten päämajoissa
Tietopohja on kerätty vuosikymmenten aikana internetin alamaailmasta ja digitaalisen vallankumouksen huipulta.
Kun ammatissa pitää pystyä purkamaan haittaohjelmia ja analysoida verkkohyökkäyksiä, pitää sukeltaa verkon syviin vesiin. Mutta yhtä lailla tietoa löytyy kiiltävistä hermokeskuksista, joihin Hyppönen kirjoittaa myös päässeensä sisälle.
– Olen vieraillut useiden eri maiden puolustusvoimien johtokeskuksissa ja monien eri tiedustelulaitosten päämajoissa. Olen ollut tapaamisissa Microsoftin, Googlen ja Applen pääkonttoreissa ja puhunut jättiyritysten johtoryhmille. Olen matkustanut ympäri maailman ja käynyt mitä erikoisimmissa kokouksissa, konferensseissa ja hakkerikokoontumisissa, yleensä ainoana suomalaisena.
Asiat muuttuneet perustavanlaatuisesti vain 30 vuodessa
Olemme ensimmäisiä ihmisiä, jotka menivät nettiin. Olemme ensimmäisiä, jotka elämme osan elämästämme reaalimaailmassa ja osan internetissä.
Tämä monesti unohtuu, sillä netin käytöstä on tullut niin elimellinen osa elämäämme. Etenkin älypuhelinten myötä pääsemme kaikkeen maailman tietoon käsiksi missä tahansa.
– On vaikea uskoa, että vielä 1990-luvulla emme voineen noin vain tarkistaa asioita verkosta. Jos baaritiskillä tuli kiistaa siitä, kuka juoksi kultaa Helsingin Olympialaisten maraton-matkalla, piti vain todeta erimielisyys ja jättää asia sikseen. Joku saattoi mennä seuraavana aamuna kirjastoon, jotta faktat saatiin tarkistettu (kullan voitti Emil Zátopek).
Baaritiskiesimerkki kuvastaa sitä, miten perustavanlaatuisesti jotkin asiat ovat muuttuneet vain 30 vuodessa.
Mutta entä seuraavat 30 vuotta? Tai siitä edemmäs?
Näin Mikko Hyppönen näkee internetin muuttuvan – hyvässä ja pahassa.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
10:10
1. Tekoäly ohittaa ihmisen
Seuraava teknologiavallankumous on hyvää vauhtia lähestymässä, ja sen moottorina toimivat koneoppiminen ja tekoäly. Myös rahan teknologiavallankumous on lähellä. Sitä seuraavat vallankumoukset kuulostavat jo tieteiskirjallisuudelta.
Tekoäly on jo arjessamme, vaikkemme sitä välttämättä huomaakaan. Arkisia esimerkkejä koneoppimiseen pohjautuvasta tekoälystä ovat parkkihallien kamerat, jotka kuvaavat ja ymmärtävät autojen rekisterikilvet sekä jokapäiväiset googlehaut.
Käytäntöön toistaiseksi yltäneet tekoälysovellukset ovat kapeasti oppivia ja alkeellisia.
– Simuloidut ihmisaivot ovat kiehtova ajatus, mutta todellisuudessa tekoälyn kehitys on tällä hetkellä menossa muihin suuntiin. Valtaosa alan tutkimuksesta keskittyy koneoppimiseen. Koneoppimisessa ei pyritä ohjelmoimaan toimintaohjeita jokaista tilannetta varten, vaan kone oppii itse päätymään haluttuun lopputulokseen.
Muutos syntyy, jos tekoälyn onnistuisi koodaamaan niin, että se osaisi tutkia ja kehittää itseään. Syntyisi ohjelmoiva tekoäly.
Hyppönen uskoo, että tulemme vielä saavuttamaan todellisen tekoälyn, joka tulee ohittamaan ihmisen kaikilla mittareilla. Sillä olisi myös tunteet – haaveita, iloja, suruja ja se näkisi unia.
Kehitys johtaisi siihen, että ihminen olisi tehnyt itsestään planeetan toiseksi älykkäimmän olennon.
– Ohjelmoiva tekoäly on mielenkiintoinen ajatus. Tekoäly on itsessään ohjelmakoodia ja sen voisi siis laittaa tutkimaan omaa toimintaansa ja parantelemaan sitä. Tekoäly koodaisi itsestään parannellun version, joka puolestaan koodaisi itsestään parannellun version. Aika pian emme ymmärtäisi enää edes alkeita siitä, miten tällainen tekoäly toimisi.
Kehityskulkuun piilee myös uhka, jollaisesta tieteiskirjallisuudessa ja -elokuvissa kerrotaan.
– Jos tipumme planeetan toisiksi älykkäimmiksi olennoksi, koko olemassaolomme voi olla pois pyyhittävissä. Emme pärjäisi ylivertaisen älykkäälle tekoälylle.
Hyppönen esittää ajatuskulkunsa lopuksi myös tutkija Jufo Peltomaan ajatuksen siitä, että superälykäs tekoäly kasvaisi niin kauas ihmisen ohi, että ihmisen asiat eivät sitä enää kiinnostaisi, jolloin sillä ei myöskään olisi tarvetta kokea ihmistä uhkana.
– Pitäisikö meidän sen jälkeen olla huolissamme siitä, että tekoäly haluaisi tappaa kaikki ihmisen? No, ei pitäisi. Superälykäs tekoäly olisi luultavasti yhtä kiinnostunut meistä kuin me olemme ahmoista.
2. Älykkäiden haittaohjelmien synty
Haittaohjelmat ovat suurin yksittäinen tietoturvauhka. Muutamassa vuosikymmenessä tämä marginaalinen ilmiö on muuttunut miljarditason rikollisuudeksi ja osaksi valtiollisten verkkohyökkääjien työkalupakkia, mutta näkemämme ongelmat voivat olla vasta alkusoittoa.
Ensimmäiset tietokonevirukset koodattiin 80-luvulla, ja siitä asti ne ovat liittyneet melkein jokaiseen suureen tietoturvatapaukseen. Virukset, madot ja troijalaiset saastuttavat koneita saaden tartutetun sen tekemään haluttuja asioita.
Haittaohjelmia käyttävät rikolliset, hakkerit, teollisuusvakoilijat – ja myös poliisit sekä valtiolliset toimijat.
Tällä hetkellä pahin haittaohjelmaepidemia on saatu peruskuluttajan kannalta villeihin vuosiin verrattuna hallintaan. Mutta kun yksi tekninen haavoittuvuus tukitaan, verkkorikolliset etsivät uuden ja hyödyntävät sitä.
Ja jos teknisiä haavoittuvuuksia ei ole tai niitä ei osata hyödyntää, on aina olemassa koneen tai älypuhelimen käyttäjä – inhimillinen tekijä. Tämä näkyy rajusti yleistyneessä puhelimia ja nettiä hyväksi käyttävässä huijausrikollisuudessa.
Hyppönen näkee tulevaisuudessa uhkakuvan siitä, että rikolliset alkaisivat käyttää koneoppimista hyökkäyksissään. Eli haittaohjelmat oppisivat kokeilemaan itse ja etsimään uutta aukkoa, jos yksi reitti on tukossa, ja oppisivat löytämään parhaan keinon. Tällaisen koodin kapasiteetti olisi valtava, ja se onnistuisi, koska yrityksiä tulisi aina lisää ennen läpimurtoa.
Miksi tällaista ei vielä olla nähty, ainakaan isommassa mittakaavassa? Hyppönen arvioi, että luultavasti kyse on siitä, että jos osaaminen riittää tekoälyjärjestelmien koodaamiseen, hyville ansioille pääsee helposti ilman rikoksiakin. Maailmalla on kova pula tekoälyosaamisesta.
– Kynnys koneoppimisjärjestelmien käyttämiseen laskee kuitenkin koko ajan. Ennen pitkää kuka tahansa osaaa käyttää niitä ja silloin nämä tekniikat päätyvät myös hyökkääjien käsiin.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
13:26
3. Kryptovaluutat ja lohkoketjut nielevät energiaa ja pankkeja
Rahan muuttuminen dataksi mullistaa kaupankäynnin. Bitcoinin ja muiden kryptovaluuttojen ilmestyminen on sekä hienoa että ongelmallista – samalla tavalla kuin internet itse.
Virtuaalivaluuttojen vallankumous alkoi vuoden 2008 lokakuussa, kun tuntemattomaksi jäänyt taho julkaisi Bitcoin-rahan lohkoketjun.
Lohkoketju on yksinkertaistettuna tapahtumien digitaalinen lista. Bitcoinissa se tarkoittaa sitä, että digitaalisen rahan kaikki siirrot tallentuvat tiedoksi, joka on kaikkien nähtävissä, muttei kenenkään muutettavissa. Se on toteutettu niin, että kun listaan lisätään yksittäinen tapahtuma, sitä ei voi enää koskaan muuttaa eikä poistaa, ja listalla olevat tapahtumat tulevat aina olemaan julkisia, Hyppönen selittää kirjassa.
Rahaa on siis hyvin vaikea väärentää. Mitä syvemmällä ketjussa tieto on, sitä paremmin se on turvassa.
Bitcoinissa rahan arvoa tuo bitcoinien rajattu määrä. Uusia bitcoineja syntyy noin 60 kappaletta tunnissa, ja ne annetaan palkkioksi käyttäjille, jotka varmistavat muiden käyttäjien rahansiirtoja. Tätä kutsutaan louhinnaksi.
Suhteellisen nuori lohkoketjuteknologia on yleistynyt huimaa vauhtia, ja uusia digitaalisia valuuttoja syntyy lisää. Ongelmaksi on jo nyt syntynyt louhinnan vaatima valtava energiamäärä.
Bitcoinien louhintaan kuluu arvostetun Cambridgen yliopiston jatkuvasti päivittyvän arvion mukaan jo liki puoli prosenttia koko maailman sähköntuotannosta 102,3 terawattitunnilla.
Lohkoketjutekniikka tulee vain yleistymään, joten energiasyöppöydelle tulee etsiä ratkaisuja. Parempia menetelmiä kehitetään tälläkin hetkellä, hän muistuttaa.
Hyppönen ei ole huolissaan energiankulutuksesta, vaan pitää selvänä, että uudet teknologiat kuluttavat sähköä.
– Oikea ratkaisu ei voi olla, että pyrkisimme hidastamaan tai pysäyttämään teknologian kehitystä vain siksi, että osa energian tuottamiseen käytettävistä menetelmistä saastuttaa ympäristöä ja lämmittää planeettaamme. Sen sijaan meidän pitäisi aggressiivisesti ohjata kulutus käyttämään energiaa, jota tuotetaan uusiutuvalla lähteellä tai ydinvoimalla.
Esimerkkinä tuoreista ratkaisuista Hyppönen kertoo Norjan öljynporauskentiltä vapautuvan maakaasun hyödyntämisen bitcoin-louhinnassa: Vuonna 2020 valtionyhtiö Equinor alkoi polttaa sivutuotteena vapautuvaa maakaasua ja generoida siitä saatava energia bitcoinien louhintaan.
Myös Suomessa kehitetään uraauurtavaa lohkoketjuteknologiaa, joka toteutuessaan voi jopa syrjäyttää perinteiset pankit.
Suomesta lähtöisin oleva AAVE-projekti on maailman suosituin lohkoketjuun perustuva vertaislainapalvelu. Sen tarkoituksena on luoda perinteisestä pankkimaailmasta riippumaton finanssialan sektori.
Toistaiseksi sen tavoite on vielä kaukana, eikä se ole vielä kovinkaan tunnettu suurelle yleisölle. Mutta potentiaali näkyy jo sen arvossa.
– Usean miljardin euron markkina-arvollaan AAVE kuuluu 20 suurimman kryptovaluutan joukkoon. Jos tämän valuutan markkina-arvoa vertaisi suomalaisten pörssiyritysten markkina-arvoon, se olisi suurempi kuin Sanoma, Konecranes tai Outokumpu, Hyppönen vertaa.
4. Kybersodankäynnistä nanoaseisiin
Supervaltojen valtasuhteet ovat muuttumassa teknologian ansiosta, sillä teknologia muokkaa konflikteja ja sitä, miten sodimme sotamme. Kyberaseet ovat tehokkaita, halpoja ja kiistettäviä, mikä takaa, että kyberaseet tulevat olemaan osa kaikkia tulevia sotia.
Maailman niin sanotut suurvallat käyttävät kybersodankäynnin välineitä hyväkseen myös rauhan aikana. Yhdysvallat, Kiina, Venäjä sekä pienemmät toimijat kehittävät haittaohjelmia, joiden tarkoituksena on muun muassa lamauttaa vastapuolen tärkeitä toimintoja, kuten esimerkiksi ydinvoimaloiden sähköntuotanto. Kenties kuuluisin esimerkki tästä nähtiin viime vuosikymmenellä, kun Yhdysvaltojen ja Israelin kehittämä Stuxnet iski Iranin ydinlaitoksiin.
Nykypäivän verkkosodankäynti kuulosti scifiltä vielä muutama vuosikymmen sitten. Kyberaseet veivät sodankäynnin uudelle alueelle, mutta kehitys ei tule tähän tietenkään loppumaan.
Hyppönen ennustaa tulevaisuuden sodankäynnin tuovan yhtä mullistavia alueita kuin lentokoneiden keksiminen.
Yksi mahdollisuus on nanosodankäynti
– Millaista nanosodankäynti sitten voisi olla? Esimerkiksi sellaista, että vihollisen alueelle levitettäisiin sumumaisen pieniä nanopartikkeleita, jotka päätyisivät hengityksen kautta sotilaiden verenkiertoon. Sieltä käsin ne ohjautuisivat sotilaiden aivoverenkiertoon ja muokkaisivat heidän ajatuksiaan.
5. Hyvästi yksityisyys
Yksityisyys on kuollut, ja se kuoli meidän aikanamme. Valtaosa verkon sisällöstä rahoitetaan mekanismeilla, jotka luovat käyttäjistä profiileja, jotka myydään edelleen mainostajille. Verkkoa hallitsee kourallinen suuryrityksiä, joita eivät kiinnosta yksittäisten käyttäjien huolet. Meistä on tullut kauppatavaraa.
Yksityisyyden menetys ei varsinaisesti ole tulevaisuuden ennustamista, sillä se on jo nyt totta. Mutta kehityskulkua Hyppönen pitää jo tapahtuneena, peruuttamattomana.
Elämme jatkuvasti enemmän internetissä, ja siellä käytetty aika korostuu nuoremmissa ikäpolvissa. Ja mitä enemmän siellä olemme, sitä enemmän käytämme tekniikoita, jotka tallentavat kaiken mitä siellä teemme.
Verkkomainokset seuraavat meitä, koska verkon evästeet tekevät meistä tarkat profiilit. Kotimme tiedetään, kontaktimme tiedetään, keskustelukaverimme tiedetään, nettihakumme eli mieltymyksemme tiedetään.
Kaikki on jättimäistä bisnestä ja kauppatavara on yksityisyys.
Googlea pidetään hakukoneena, mutta todellisuudessa se on maailman suurin mainostoimisto.
FANMAG-yrityksetHyppönen listaa kirjassaan isot, suomalaistenkin yleisesti käyttämät teknologian jättiyritykset, joita kutsutaan nimellä FANMAG niiden alkukirjaimista muodostaman sanan perusteella. Näin hän summaa niiden erot yksityisyyden kannalta. Facebook: Tutkii sosiaaliset suhteemme ja myy ne eniten tarjoavalle. Apple: Myy ylihintaisia kännyköitä. Ei kerää asiakkaistaan myytäviä profiileja. Netflix: Myy elokuvia. Ei kerää asiakkaistaan myytäviä profiileja. Microsoft: Myy Office-tuotteita, Azure-pilveä ja Xbox-pelejä. Ei kerää asiakkaistaan myytäviä profiileja. Amazon: AWS-pilvikauppias, jolla on myös verkkosekatavarakauppa. Ei kerää asiakkaistaan myytäviä profiileja. Google: Tutkii elämämme ja myy ne eniten tarjoavalle. |
Miksi yksityisyyden menettämisestä pitäisi olla huolissaan? Eihän minulla ole mitään salattavaa, kuuluu yleinen väite.
Olemme kehittäneet aikanamme ikkunaverhot ihan syystä, Hyppönen vastaa.
– Kun joku kertoo minulle, ettei hänellä ole mitään salattavaa, saatan vastata, että hyvä että kerroit, osaan siis olla kertomatta sinulle mitään luottamuksellista, kun et kerran osaa pitää salaisuuksia.
Otteet ovat peräisin Mikko Hyppösen tietokirjasta Internet (WSOY, lokakuu 2021). F-Securen tutkimusjohtajana työskentelvä Hyppönen on Suomen kansainvälisesti tunnetuin ja palkituin tietoturva-asiantuntija.