Curt "Curre" Lindström muistaa kevään 1995 MM-turnauksen tapahtumat edelleen kuin eilisen. Leijonien kultaluotsilla on marraskuussa edessä 80-vuotispäivät, mutta merkkipäivän odotusta himmentävät maailmalla jylläävä koronavirus ja pitkäaikaisen kumppanin ongelmat Ruotsissa asumisen suhteen.
Thaimaassa valtaosan vuodesta asuva Curt Lindström kuuluu ikänsä puolesta koronaviruksen riskiryhmään. Hän on ottanut terveysviranomaisten linjaukset vakavasti ja pysynyt pääasiassa sisätiloissa viimeiset seitsemän viikkoa thaimaalaisen avopuolisonsa Wannarotin kanssa.
Satunnaisten rantakävelyiden lisäksi Lindström on käynyt ulkona kaupassa.
– Rakastan tätä ilmastoa, mutta nyt ulkona on niin kuuma, ettei siellä voi kävellä. Olen kuntoillut päivittäin ja lukenut, Lindström kertoo poikkeustilanteen rutiineistaan MTV Urheilulle.
– Oloni on erittäin hyvä, ja haluan vain pysyä terveenä.
Lindström on järjestänyt viiden vuoden välein isot syntymäpäiväjuhlat perheelleen ja ystävilleen. Marraskuun 26. päivä tulee täyteen 80 vuotta.
– Ehkä yritän nytkin järjestää jotain, mutta pitää olla varovainen. Haluaisin paikalle ainakin tyttäreni ja lapsenlapseni.
– Tarkkoja syntymäpäiväsuunnitelmia ei ole, koska marraskuuhun on pitkä aika, eikä kukaan tiedä, miten tämä koronatilanne kehittyy.
Curt Lindström saa toistuvasti huomionosoituksia Thaimaassa lomailevilta suomalaisilta – lähestyviä 80-vuotissyntymäpäiviä varjostaa koronaviruksen lisäksi toinenkin päänvaiva: "Minulla on hyvä elämä täällä"
Vaikka Lindström myös vitsailee iästään, hänellä on suunnitelmia jo vuodelle 2022.
– Toivon, että olen sellaisessa kunnossa, että voin tulla Suomen MM-kotikisoihin ja katsomaan uutta areenaa Tampereelle, noin kerran vuodessa Suomessa vieraileva kultaluotsi toteaa.
Yhteys suomalaisiin on säilynyt muutenkin.
– Suomalaiset tulevat täällä aina välillä tervehtimään. He sanovat usein, että "hei Curre, kiitos vuodesta 1995".
Juttu jatkuu kuvan alla.
Curt Lindström vieraili Urheilugaalassa tammikuussa 2017.Tomi Natri /All Over Press
Purjehtien maailmanmestaruuteen
Kun Lindströmiä pyytää muistelemaan kultaista MM-kevättä, tarinaa riittää. Leijonia vuosina 1993-1997 luotsannut Lindström alleviivaa varsinkin joukkueensa henkistä lujuutta.
– Kaikki ymmärsivät, mitä meidän tulee tehdä: harjoitella enemmän ja ammattimaisemmin, lite bättre, Lindström toteaa tuttuun tapaansa.
– Kun tulimme Tukholmaan, olimme erittäin hyvin valmistautuneita fyysisesti, taktisesti ja henkisesti. Olen jutellut asiasta pelaajien kanssa useasti myöhemmin, ja hekin ovat sanoneet, että henkinen valmistautuminen onnistui. He olivat varmoja, että jos teemme kaiken oikein, voitamme.
Turnauksen alku oli kuitenkin vaikea. Tshekki löi Suomen avauksessa 3-0 ja joukkueella oli ongelmia Ruotsinkin kanssa, vaikka voitti lopulta 6-3.
– Tshekki oli meille koko turnauksen vaikein vastustaja.
– Tiesin kuitenkin, kuinka paljon olimme harjoitelleet ydinryhmän kanssa. Ydinryhmämme ei siis ollut fyysisesti täysin tuore turnauksen alussa, mutta suoritustasoa tuli koko ajan enemmän esiin.
Pudotuspeleissä Suomi voitti Ranskan, Tshekin ja Ruotsin päästäen kaikkiaan vain yhden maalin, finaalissa kisaisäntää vastaan.
Suomi sekosi ensimmäisestä kiekkomestaruudesta.
– Ihmiset olivat onnellisia. Minulla on niin paljon muistoja voiton jälkeisestä ajasta. Sain esimerkiksi kirjeen Turusta eräältä 83-vuotiaalta rouvalta. Hän sanoi olevansa onnellinen, kun hän kuuli ensi kertaa elämässään 20 000 suomalaisen laulavan ruotsiksi, Lindström naureskelee viitaten Den glider in -kappaleeseen.
Yksi asia Leijonien turnausmatkassa on saanut lähes myyttisen maineen: purjehdustempaus hyytävässä säässä lohkovaiheen välipäivänä.
– Suunnittelin sitä jo syyskuussa 1994. Kysyin Kalervo Kummolalta (tuolloin Jääkiekkoliiton varapuheenjohtaja) ja liiton muilta edustajilta, että voimmeko tehdä sen, sillä se maksaa jonkin verran. Sieltä tuli vihreä valo, Lindström taustoittaa.
Lindström vei joukkueen Tukholman hulinasta muutamaksi päiväksi parinkymmenen kilometrin päähän Saltsjöbadeniin. Ajatuksia pois kiekosta veivät purjehdusreissun lisäksi paikalle saapuneet tyttöystävät ja vaimot.
– Minulle oli tärkeätä, että jokaisessa veneessä on kuusi pelaajaa, jotka joutuvat tekemään yhteistyötä. Päivä oli tuulinen ja taivaalta tuli lunta. Jotkut joukkueen ulkopuoliset henkilöt pitivät minua hulluna, mutta olen varma, että 90 prosenttia pelaajista piti purjehdusta hyvänä ratkaisuna.
Lohkovaiheen päätösottelussa USA:ta vastaan Suomi nousi päätöserässä 1-4-asemista 4-4-tasapeliin. Se oli lähtölaukaus kultaiselle loppurutistukselle.
– Tämä oli se tulos, Lindström naulaa viitaten onnistuneeseen hengennostatustempaukseen.
Juttu jatkuu videon alla.
9:24Tulosruutu 8.5.1995: Kultaleijonat palasivat Suomeen villiin kansanjuhlaan – studiossa Saku Koivu, Ville Peltonen ja Jarmo Myllys.
Vääntöä viranomaisten kanssa
Lindströmin nimi on ollut viime vuosina esillä mediassa myös muissa yhteyksissä kuin MM-muisteloissa.
Suomessakin on uutisoitu siitä, että Lindströmillä on ollut suuria vaikeuksia saada puolisolleen oleskelulupaa Ruotsiin.
Kaksikko on pitänyt yhtä 11 vuoden ajan, ja Wannarot on vieraillut Ruotsissa useita kertoja, mutta maahanmuuttoviranomaisilta ei ole herunut pidempää oleskelulupaa. Hän on saanut ainoastaan turistiviisumin muutamiksi kuukausiksi.
– Nyt hänellä olisi lupa tulla Ruotsiin viideksi kuukaudeksi, mutta koronaviruksen takia emme voi matkustaa sinne, Lindström selvittää.
Pariskunta on viihtynyt Ruotsissa varsinkin kesäisin, mutta jatkossa he haluaisivat asua siellä mahdollisesti enemmän myös muina vuodenaikoina.
– Olemme jatkuvasti yhdessä, joten haluaisimme olla yhdessä myös Ruotsissa. En tiedä, kuinka kauan pystyn vielä reissaamaan Ruotsin ja Thaimaan väliä. En haluaisi myöskään tulla Ruotsiin ja jättää kumppaniani tänne, Lindström harmittelee.
Koronaviruspandemiasta ja viranomaisten turhauttavista päätöksistä huolimatta Lindström ei halua synkistellä.
