Amerikassa syntynyt, sittemmin hämäläistynyt Kaarina Davis sai tarpeekseen työpaikastaan pirkanmaalaisessa sairaalassa. Hän muutti kuusi vuotta sitten pieneen ränsistyneeseen mummonmökkiin Hämeenkyröön, Tampereen kupeeseen. Kulutuskeskeisestä kaupunkielämästä luopunut, nykyisin kirjailijana tunnettu Davis ei ole katunut päätöstään päivääkään.
– Rakastin työtäni sairaanhoitajana ja olin siinä hyvä, mutta paloin loppuun, Kaarina Davis pohjustaa.
Väsyminen ja turhautuminen työelämään pakottivat hänet miettimään, miten hän voisi järjestää elämänsä niin, että jokaiseen uuteen päivään voisi herätä onnellisena ja tyytyväisenä, ilman stressiä. Suunnitelmat muhivat hänen päässään vuosituhannen vaihteesta asti, ja toteuttamisasteelle ne jalostuivat kuutisen vuotta sitten.
– Isoin repäisy oli vuonna 2004: erosin miehestäni, lähdin opiskelemaan luontoyrittäjäksi ja aloin remontoida vanhaa mummonmökkiä asumiskuntoon, Davis luettelee.
Onnellisuus ei maksa mitään
Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, Davis asuu uuden kumppaninsa kanssa yksiön kokoisessa mökissä, kasvattaa ruokansa itse ja tienaa muihin kuluihin uppoavat rahat kirjoittamalla ja myymällä pikkuhiljaa pois "entisen elämänsä" aikana ympärilleen keräämäänsä tavarapaljoutta.
– Kun asuin kaupungissa, elin hyvin materiakeskeistä elämää ja aina yli varojeni. Nykyisin kulutan keskimäärin 400 euroa kuussa, joten pärjään kirjoittamisesta saamillani tuloilla ihan mainiosti.
Ei siis tarvitse olla miljonääri voidakseen nauttia leppoisasta elämästä.
"Miksi en toteuttanut suunnitelmia aiemmin?"
Davis ei näe nykyisessä elämässään huonoja puolia. Ennen kuin hän uskalsi toteuttaa suunnitelmansa hypätä pois oravanpyörästä, hänen mielessään pyöri paljon vähän pelottaviakin kysymyksiä siitä, miten hänen elämänsä tulisi lopulta järjestymään.
Miten rahat riittäisivät, miten kaupunkilaistyttö pärjäisi maalla ja miten lähipiiri suhtautuisi? Ainoa asia, mikä hänen mieltään tällä hetkellä askarruttaa, on että miksi hän ei muuttanut mummonmökkiinsä aiemmin.
– Jos olisin tiennyt, kuinka helposti kaikki järjestyy, olisin tehnyt elämänmuutoksen jo aikoja sitten, hän toteaa.
Pyörä pyörii maallakin
Suunnitellessaan muuttoa vanhalle sukutilalleen, Davis kuvitteli alkavansa maanviljelijäksi.
– Olin ajatellut viljellä yrttejä ja sen sellaista myyntiin, kunnes tajusin kuinka haastavaa se on. Maanviljely-yrityksen perustaminen olisi tarkoittanut sitä, että olisimme pian taas olleet siinä oravanpyörässä, josta nimenomaan halusimme pois.
Samasta syystä Davis on miehensä kanssa päättänyt olla hankkimatta tilalle eläimiä, vaikka sitäkin jossakin vaiheessa mietittiin.
– Eläimille pitäisi ensinnäkin rakentaa navetta tai vastaava. Lisäksi eläimet sitovat ihan hirveästi, ja ne vaativat elämään jonkinlaisen aikataulun mukaan.
Niinpä Davis viljelee vain sen, minkä syö, kirjoittaa, minkä ehtii ja lopun ajan keskittyy elämästä nauttimiseen.
Studio55/Elina Rantalainen