Cantis on enemmän kuin kuoro

Cantores Minores on enemmän kuin kuoro, oma maailmansa, sanoo kuoronjohtaja Hannu Norjanen. Siitä saa elinikäisen harrastuksen ja elinikäisiä ystäviä.

– Kuorossa oppii myös, ettei kaikessa aina onnistuta. Joskus voidaan epäonnistuakin vähän, mutta siitäkin selvitään, eikä sekään ole vaarallista, Norjanen sanoo.

Akseli Äikäs, 16, ja Ilmari Leisma, 16, ovat toisen polven kuorolaisia.

– Faija ehdotti. Lauloi itse aikoinaan täällä. Sitten tulin tänne seitsemän vuotta sitten, Äikäs muistelee.

Molemmat ovat jatkaneet laulamista äänenmurroksen jälkeen. Äikäs aloitti kakkossopraanona ja laulaa nyt kakkosbassoa. Vaihdos meni helposti, yhden kesän aikana.

Molemmat ovat olleet mukana ulkomaankiertueilla, joita kuoro tekee vuosittain myös kouluvuoden aikana. Äikäs muistelee olleensa kiertueella Keski-Euroopassa, Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa.

Ilmari Leisma on laulanut nelisen vuotta. Hänen äitinsä on sopraano Laura Leisma, joka on myös esiintynyt kuoron solistina. Leisman tausta on tässä mielessä poikkeuksellinen, sillä Norjasen mukaan poikia tulee kaikenlaisista perheistä.

Leisma pitää kuorossa erityisesti Johann Sebastian Bachin isoista teoksista ja muista isoista teoksista, joita lauletaan kerran vuodessa.

Molemmat pojat myös soittavat, Äikäs käyrätorvea ja Leisma trumpettia Tapiolan nuorissa sinfonikoissa. Armeijan soittokunta odottaa pian molempia. Tulevaisuus musiikissa ei vaikuta heitä kiinnostavan. Mikä pelottaa?

– Rahattomuus, Äikäs sanoo.

 

Lue myös:

    Uusimmat