Ohjaaja Sergei Loznitsa kertoo joutuneensa venäläisessä kulttuurisodassa viholliseksi.
Elokuvaohjaaja Sergei Loznitsan elokuva Krotkaja esitettiin Cannesin elokuvajuhlilla viime keskiviikkona. Lehdistönäytöksen päätteeksi kuultiin buuauksia, mutta vain yhdestä osasta katsomoa. Lähellä istuneiden mukaan huutelijat kuuluivat venäläisryhmään. Buuaukset toistuivat vaimeampina torstain gaalanäytöksessä.
– Se oli organisoitu juttu. He toimivat käskystä, Loznitsa kertoi lauantaina STT:lle.
– Tämä on kulttuurisotaa.
Ajatus järjestetystä venäläismielisestä poliittisesta protestista Cannesissa, jonne toimittajien akkreditoituminenkaan ei ole läpihuutojuttu, kuulostaa hurjalta. Loznitsan mukaan kampanja kohdistui nimenomaan Venäjälle.
– Uutiset tulivat niin nopeasti. Viidessä minuutissa eräät venäläiset mediat uutisoivat elokuvan saaneen murskavastaanoton – että Canneskin torjui sen, Loznitsa kertoi.
Sergei Loznitsa
- syntyi 5.9.1964 Baranavitshyssa Valko-Venäjällä
- muutti perheineen lapsena Kiovaan Ukrainaan ja kasvoi siellä
- opiskeli Moskovassa ja työskenteli dokumenttiohjaajana Pietarissa, kunnes muutti Berliiniin
- ohjannut yhdeksän pitkää tai puolipitkää dokumenttielokuvaa sekä kolme fiktioelokuvaa
- vuonna 2012 valmistunut V tumane (Usvassa) sai Cannesin elokuvajuhlilla elokuvakriitikoiden FIPRESCI-järjestön palkinnon
- dokumentti Maidan (2014) käsitteli Kiovan tapahtumia vuosina 2013 ja 2014
- älykköohjaajaksi kutsutun Loznitsan tuotantoa on esitelty laajasti Helsingin Docpoint-festivaaleilla
- "Minua kiinnostaa menneisyys ja miten se muistetaan", Loznitsa kuvailee motivaatiotaan
Väitettä, jonka mukaan buuaukset peittivät aplodit, levitettiin useissa merkittävissä venäläisissä julkaisuissa. Varsinainen kriitikkovastaanottokin oli tosiasiassa hyvä. Britannian tärkein elokuvakriitikko, Guardianin Peter Bradshaw antoi Krotkajalle neljä tähteä. Palkintoja elokuva ei kuitenkaan sunnuntai-iltana saanut.
Elokuva kritisoi Putinin Venäjää
Krotkaja on Ukrainassa kasvaneen ja Moskovassa opiskelleen Loznitsan kolmas näytelmäelokuva. Se näyttää ja tuntuu venäläiseltä, mutta se on kuvattu Liettuassa ja rahoitettu pääasiassa Ranskasta.
Krotkajan nimi on lainaa Fjodor Dostojevskin kertomuksesta, joka on käännetty suomeksi muun muassa nimellä Lempeä neito. Loznitsan elokuva ei kuitenkaan ole novellin filmatisointi.
Tarina kertoo naisesta, joka lähtee vankilaan selvittämään, miksi hänen miehelleen lähettämänsä paketti on palautettu. Krotkaja on synkkä tie-elokuva Venäjällä ja vankilakaupungissa. Loznitsa ei peittele korruption ja vallan väärinkäytön kritiikkiään. Selkein vertauskuvin hän näyttää ihmisten olevan päihtymyksen tilassa tai unessa, ja elokuvassa on Stalinia muistuttava julma kenraalihahmo.
– Minusta on harmillista, että keskustelemme venäläismediasta sen sijaan, että keskustelisimme elokuvastani. Mutta tämä on tärkeä aihe, ja haluan puhua tästä, Loznitsa sanoi.
Äitikin soitti
Kansallismieliset kriitikot paheksuivat arvioissaan Loznitsaa kysyen, miksei Venäjästä näytetä kuin ikäviä puolia.
– Venäläismedia täyttyi sitten ikävistä jutuista liittyen paitsi elokuvaan, myös minuun henkilönä, Loznitsa kertoo.
Perjantaina hänen äitinsä soitti, ohjaajan mukaan itku kurkussa.
– Hän oli lukenut juttuja ja halusi tietää, miten minulla menee. Tänään soitti Lija Ahedzhakova, yksi neuvostoelokuvan suurista näyttelijöistä, jolla on rooli Krotkajassa. Hän kysyi, mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu.
Tavallisesta Cannesin-kävijän näkökulmasta Krotkajaan ei liittynyt mitään kummallista. Miksi tämä kaikki vaiva nähdään, vaikka Krotkajaa ei tulla todennäköisesti edes levittämään Venäjällä?
– He ruokkivat liekkiä. Venäläismedian pitää joka päivä luoda uusi vihollinen, jota vastaan taistella, Loznitsa kuvailee.
– Kukaan ei tosiaan välttämättä näe tätä elokuvaa Venäjällä. Mutta nyt siellä levitetään tietoa, että tällainen hirviöteos on tehty. Tarkoitus on kansan yhdistäminen vihalla.