C-kasetti täyttää 50 vuotta – muistatko vielä sen ihanuudet ja ärsytykset?

Rewind, play, forward, pause ja stop

C-kasetit olivat merkittävä osa nuoruuttani. Kuuntelin niitä aluksi kasettinauhurillani, jossa oli yksi deck eli kasettipesä. Siinä kasetti piti kääntää puolen loputtua käsin. Myöhemmin sain soittimen, joka vaihtoi puolta automaattisesti. Miten edistyneeltä se tuntuikaan!

Itselleni C-kasettien rakkain ominaisuus oli mahdollisuus tehdä omia musiikkikasetteja, "sekalaisia", niin kuin moneen kasettiin tuli kirjoitettua. Sekoituskasetin tekeminen oli tarkkaa työtä. Tallensin uutuuskappaleita etenkin radion listamusiikkiohjelmista. Radion ääressä oli päivystettävä tarkkana, jotta kappale tuli nauhoitettua täsmälleen sen alusta alkaen. Kuinka harmittikaan, jos juontaja puhui kappaleen päälle! LP-levyltä kappaleiden nauhoitus vaati myös tarkkuutta ja suunnitelmallisuutta, mutta ainakin kappaleet tulivat nauhalle kokonaisina ja ilman puhetta.

Kaksipesäisten nauhureiden tulo mahdollisti kasetilta toiselle tallentamisen. Ennen sellaisen saamista nauhoitimme ystäväni kanssa kasetilta toiselle musiikkia kahta nauhuria käyttäen. Asetimme nauhurit vastatusten ja musiikki tallentui nauhalle soittimessa olleen mikrofonin avulla. Oli oltava hiljaa ja toivottava, ettei esimerkiksi puhelin tai ovikello soinut samaan aikaan.

Sekoituskasetteja oli kiva tehdä lahjaksi kaverille tai poikaystävälle, mikään muu lahja ei tuntunut yhtä henkilökohtaiselta. Lisäksi lomalle tai automatkalle räätälöityjen "sekalaisten" nauhoittaminen oli osa lomaan valmistautumista ja matkakuumeen nostattamista.

Kaseteista mieleen ovat jääneet myös muistot niiden kelaamisesta etusormella tai kynällä, muistot nauhuriin jumiin jääneen ääninauhan varovaisesta irrottamisesta sekä harmituksesta, joka tuli, kun ääninauha katkesi tai vaurioitui irrottamisen yhteydessä käyttökelvottomaksi.

Kesän alussa tyhjensin komeroitani ja niiden perukoilta löytyi laatikollinen rakkaimpia C-kasettejani. Fiilistelin ja hypistelin niitä hetken, mutta tilanpuutteen takia päädyin viemään ne roskiin. Toivottavasti se ei ala kaduttaa myöhemmin.