C-kasetti täyttää 50 vuotta – muistatko vielä sen ihanuudet ja ärsytykset?

Äänitettävä Sonyn c-kasetti Lehtikuva

Luetuimmat

    Näytä lisää
    Julkaistu (Päivitetty )

    Compact casette eli C-kasetti täyttää 50 vuotta.

    Hollantilainen Philips kehitti ja julkaisi C-kasetin Euroopan markkinoille 31. elokuuta 1962 Berlin Radio Show -tapahtumassa. Kasettia alettiin myydä Yhdysvalloissa vuotta myöhemmin.

    C-kasetin keksi Philipsillä teknisenä johtajana työskennellyt Lou F. Ottens. 1970-luvulla hän aloitti CD-levyn kehittämisen.

    C-kasetteja käyttivät aluksi virkamiehet ja journalistit saneluun. 70-luvulla ne yleistyivät kotikäyttöön soittimien kehittymisen myötä. Vuonna 1979 markkinoille tuli ensimmäinen kannettava soitin, Sony Walkman.

    C-kasetti oli yleisin äänitemuoto LP-levyjen rinnalla 1970-luvulta 1990-luvun alkuun. BBC:n mukaan 1980-luvun puolivälissä C-kasetteja myytiin maailmanlaajuisesti 900 miljoonaa kappaletta vuodessa.

    Kasettivalmistajia olivat muun muassa TDK, Sony, Scotch ja Maxell. Maxell valmistaa yhä C-kasetteja. Niitä on saatavilla 60- ja 90-minuuttisina.

    Rewind, play, forward, pause ja stop

    C-kasetit olivat merkittävä osa nuoruuttani. Kuuntelin niitä aluksi kasettinauhurillani, jossa oli yksi deck eli kasettipesä. Siinä kasetti piti kääntää puolen loputtua käsin. Myöhemmin sain soittimen, joka vaihtoi puolta automaattisesti. Miten edistyneeltä se tuntuikaan!

    Itselleni C-kasettien rakkain ominaisuus oli mahdollisuus tehdä omia musiikkikasetteja, "sekalaisia", niin kuin moneen kasettiin tuli kirjoitettua. Sekoituskasetin tekeminen oli tarkkaa työtä. Tallensin uutuuskappaleita etenkin radion listamusiikkiohjelmista. Radion ääressä oli päivystettävä tarkkana, jotta kappale tuli nauhoitettua täsmälleen sen alusta alkaen. Kuinka harmittikaan, jos juontaja puhui kappaleen päälle! LP-levyltä kappaleiden nauhoitus vaati myös tarkkuutta ja suunnitelmallisuutta, mutta ainakin kappaleet tulivat nauhalle kokonaisina ja ilman puhetta.

    Kaksipesäisten nauhureiden tulo mahdollisti kasetilta toiselle tallentamisen. Ennen sellaisen saamista nauhoitimme ystäväni kanssa kasetilta toiselle musiikkia kahta nauhuria käyttäen. Asetimme nauhurit vastatusten ja musiikki tallentui nauhalle soittimessa olleen mikrofonin avulla. Oli oltava hiljaa ja toivottava, ettei esimerkiksi puhelin tai ovikello soinut samaan aikaan.

    Sekoituskasetteja oli kiva tehdä lahjaksi kaverille tai poikaystävälle, mikään muu lahja ei tuntunut yhtä henkilökohtaiselta. Lisäksi lomalle tai automatkalle räätälöityjen "sekalaisten" nauhoittaminen oli osa lomaan valmistautumista ja matkakuumeen nostattamista.

    Kaseteista mieleen ovat jääneet myös muistot niiden kelaamisesta etusormella tai kynällä, muistot nauhuriin jumiin jääneen ääninauhan varovaisesta irrottamisesta sekä harmituksesta, joka tuli, kun ääninauha katkesi tai vaurioitui irrottamisen yhteydessä käyttökelvottomaksi.

    Kesän alussa tyhjensin komeroitani ja niiden perukoilta löytyi laatikollinen rakkaimpia C-kasettejani. Fiilistelin ja hypistelin niitä hetken, mutta tilanpuutteen takia päädyin viemään ne roskiin. Toivottavasti se ei ala kaduttaa myöhemmin.

    Lue lisää aiheesta:
    Kulttuuri

     

    Lue myös:

      Uusimmat

      •