Bianchin turmakisan tuomarina – näin Mika Salo koki traagisen päivän

Salo on työskennellyt F1-kisojen tuomaristossa useita kertoja. Kyseessä on Kansainvälisen autoliiton FIA:n antama kunniatehtävä, johon kutsutaan yleensä entisiä F1-kuskeja ja autourheiluliittojen pomoja.

Sunnuntaina 5. lokakuuta 2014 taifuuni Phanfone lähestyi Japanin saaria. Taifuunin odotettiin tuovan saarille tuulta yli 60 metriä sekunnissa ja paikoittain jopa satojen millien vesisateita, mutta pahimpia vaikutuksia ennustettiin vasta kisan jälkeiselle päivälle maanantaiksi.

Vettä kuitenkin tuli jo koko sunnuntain eikä parempaa säätä voitu odottaa pidemmälle iltapäivään, koska kisan suunnitellusta päättymisajankohdasta oli vain lyhyt aika illan hämärtymiseen.

– Tiesimme, että tulossa on vaikeat olosuhteet. Sen näki heti, kun vettä satoi koko päivän, ja Suzuka on vaikea paikka. Aina kun siellä sataa, radan yli kulkee vettä puroissa, Salo muistelee kisapäivän aamua.

Kisan käynnistyessä autot olivat vielä turva-auton takana, mutta jo toisella kierroksella kisa keskeytettiin surkeiden sääolosuhteiden takia. 20 minuuttia myöhemmin tuli kuitenkin päätös kilpailun jatkamisesta. Sateesta huolimatta kisassa tuli hyvin vähän tilanteita, joihin tuomaristoa tarvittiin. Tuomaristo ei itsenäisesti tee mitään. Tutkintapyynnöt tulevat aina FIA:n kilpailujohtajalta.

Loppua kohti olosuhteet kuitenkin heikkenivät entisestään ja monet kuljettajat päättivät turvautua jälleen täyden sadekelin renkaisiin radalle muodostuneiden purojen takia. Kierroksella 40 Sauberin saksalaiskuljettaja Adrian Sutil pyörähti ulos soralle mutkassa seitsemän.

– Juuri siinä kohtaa kisaa oli paljon tapahtumaa, mutta se meni aivan niin kuin pitääkin, kun tuplakeltaiset liput heiluivat. Meidän näkemyksemme oli, että kaikki meni niin kuin pitikin, Salo kommentoi tilannetta.

– Kaikki muut olivat jo vaihtaneet välikelin renkaat sadekelin renkaisiin paitsi Bianchi.

Autoja pyydettiin hiljentämään vauhtiaan Sutilin ulosajokohdassa mutkissa seitsemän ja kahdeksan, vaikka auto oli kaukana radan ulkopuolella. Paikalla oli ratavirkailijoita sekä Sauberia nostamaan saapunut siirtokuormaaja. Tuossa kohdassa radan yli alamäkeen virtasi solkenaan vettä, ja seuraavalla kierroksella Marussian Jules Bianchi saapui kovalla vauhdilla mutkaan, osui samaan lätäkköön kuin Sutil, pyörähti ja sinkoutui pitkän matkan päin siirtotraktoria ja juuttui sen alle.

Kisa keskeytettiin hetken kuluttua.

FIA-pomo soitteli lisätietoja

Bianchin ulosajon jälkeen tilanne tuomaritornissa oli sekava. Tv-katsojille ei kerrottu tilanteesta mitään eivätkä kamerat kuvanneet onnettomuuspaikan suuntaan.

– Meillä oli ihan sama tilanne. Ei ollut mitään käsitystä, mitä oli käynyt. Ei mitään. Kuvaa ei tullut mistään pitkään aikaan ja mekin olimme kameroiden varassa, Salo toteaa.

Tilanteen vakavuus alkoi selvitä vasta pitkän tovin jälkeen.

– Oikeastaan vasta sitten, kun koko homma oli jo ohi. Kun kesti saada Bianchi pois autosta, niin siinä kohtaa vasta rupesi ymmärtämään, että jotain vakavampaa on tapahtunut.

– Me olimme yhdessä huoneessa tornissa emmekä nähneet, mitä siellä tapahtui, koska kamerat oli käännetty muualle.

Bianchi toimitettiin vakavasti loukkaantuneena sairaalaan, mutta tilanneraportteja ei luovutettu ulkopuolelle. Jopa FIA:n johto oli täysin vailla informaatiota.

– Mekin saimme paljon puheluita. Jean Todt (FIA:n puheenjohtaja) soitti meille jatkuvasti, koska ei ollut itse paikan päällä. Hän halusi koko ajan päivitystä, mutta meilläkään ei ollut antaa mitään. Me emme tienneet yhtään, missä kunnossa Bianchi oli viety sairaalaan eikä yhtään mitään, mitä oli tapahtunut, Salo toteaa.

Salo vietti turman jälkeen pitkän illan rata-alueella, kävi kuvanauhaa läpi ja lähti lopulta kotimatkalle. Maanantaina taifuuni sotki Japanin lentoliikennettä ja F1-karavaani pohti kuumeisesti, miten saarilta pääsee mahdollisimman nopeasti pois seuraavalla viikolla ajettavaa Venäjän GP:tä varten.

Bianchi jäi hoidettavaksi Mien yliopistosairaalaan. Hänen perheenjäsenensä lähtivät myrskyä uhaten matkaan Euroopasta poikansa luo.

– Sain muutaman päivän sisällä tietää, että tilanne on tosi vakava. Kaikki uutiset, joita siitä tuli, menivät minulta oikeastaan ihan ohi. Annoin niiden vain mennä, koska tiesin, että tilanne on paljon vakavampi, mitä annettiin ymmärtää, Salo kertoo.

Moottoritienopeutta päin massiivista estettä

FIA:n onnettomuustutkintalautakunta sai raporttinsa valmiiksi 3. joulukuuta. Pääsyyksi raportissa nostettiin rataolosuhteet. Rata oli onnettomuushetkellä puolikuiva, mutta mutkassa seitsemän tielle virrannut vesi kavensi ajolinjaa.

Tutkinnassa kävi myös ilmi, ettei Bianchi hidastanut tarpeeksi vauhtiaan, vaikka Sutilin ulosajosta varoitettiin alueella niin sanotuilla tuplakeltaisilla lipuilla. Autoa radan varresta siivonnut traktori oli tilanteessa niin kaukana radan ulkopuolelle, ettei FIA nähnyt jälkikäteenkään turva-auton tuomista mitenkään tarpeelliseksi.

Bianchin autosta saatu onnettomuusdata kertoi, että kuljettaja ylireagoi auton liikkeeseen. Myös nopeus onnettomuusmutkassa oli jopa suurempi kuin edellisellä kierroksella. Bianchi painoi tilanteessa samanaikaisesti sekä kaasua että jarrua, minkä pitäisi normaalitilanteessa sammuttaa moottori varotoimenpiteenä, mutta vääntöä säätelevä järjestelmä esti tämän. Marussialla oli käytössään muista talleista poikkeava turvajärjestelmä.

FIA ei kuitenkaan pystynyt sanomaan varmasti, olisiko moottorin sammuminen ehkäissyt vakavampien seuraamuksien syntyä. Bianchin 700-kiloinen auto syöksyi 6500-kiloisen siirtokuormaajan alle 126 kilometrin tuntinopeudella ja ranskalaiskuljettaja sai rajun iskun kypäräänsä.

Tutkintalautakunta ehdotti johtopäätöksinä, että keltaisten lippujen alueelle annetaan jatkossa nopeusrajoitus. FIA otti jo saman kauden aikana kokeiluun niin sanotun virtuaalisen turva-auton, jonka avulla kilpailun johto voi rajoittaa kilpa-autojen nopeutta automaattisesti ilman varsinaisen turva-auton saapumista radalle. Järjestelmä tuli käyttöön kauden 2015 alusta alkaen.

Bianchi ei koskaan herännyt onnettomuutensa jälkeen. Perhe sai pian tahtonsa läpi ja kuljettaja siirrettiin kotimaahansa Ranskaan. Marraskuussa 2014 hän alkoi hengittää omillaan. Toivo hiipui kuitenkin kuukausien heikon kehityksen jälkeen ja Jules Bianchi menehtyi lopulta kotikaupungissaan Nizzassa 17. heinäkuuta 2015.