Nimo jäi lukkojen taakse varastohuoneen sisälle. Muutaman minuutin "vankeus" riitti kirvoittamaan kyyneleet naisen silmiin.
BB-Kartanossa rupateltiin illan edetessä niitä näitä. Nimo kävi varastohuoneessa käymässä Andte kintereillään. Andte kuitenkin kääntyi oviaukosta pois, ja Nimo onnistui jäämään loukkuun lukkojen taakse.
Ensin Nimo hieman nauroi, mutta hekottelu muuttui tuota pikaa lohduttomaksi itkuksi.
– Hei oikeesti, mä en haluu olla täällä, Nimo huhuili itku kurkussa.
Leyla käppästeli kaikessa rauhassa lukossa olevan varastohuoneen oven ohi ja naureskeli Nimon nyyhkytykselle. Leyla taputteli rytmiä lukossa olevaan oveen ja lauloi iloisesti: – Nimo on kopissa….
– Onko kivaa olla lukkojen takana, Leyla kyseli Nimolta. Lukkojen taakse jääneen naisen nyyhkytys kantautui oven läpi hymyilevän Leylan korviin.
– Älä huoli, kyllä sä pääset pois sieltä kohta, hän kuitenkin lohdutti. Tuota pikaa talossa särisi oven aukeamista viestivä ääni, ja Nimo pääsi pois loukustaan.
Palattuaan joukkueensa pariin Nimo syytti ensi töikseen Andtea hänen lukkoon jäämisestään.
– Senkin paska, miksi jätit mut sinne, Nimo syytti. Andte vain hymyili ja kiisti teon.
– Voisko Andte pyytää anteeksi. Se ei laittanut kenkää sinne oven väliin, ja mä jäin lukkoon, hän väitti vielä myöhemmin.
Nyyhkytys vaihtui murjotukseksi vuoteella, kun Andte ei suostunut pyytämään anteeksi. Nimo pyyteli vielä lohdutushalausta Andtelta, joka kieltäytyi tästäkin.
Ilta jatkui molemmissa joukkueissa rauhallisissa tunnelmissa.