Balettitanssija Marko Juusela sai kiinnityksen Pietarin kuuluisaan Mariinski-teatteriin – ensimmäinen suomalaistanssija

– Ensimmäiset pari vuotta lähinnä tanssin. Sitten opin kielen, ystävystyin tiiviimmin opiskelukavereideni kanssa ja kiersin Pietarissa kaupungilla sekä museoissa, Juusela kertoo.

Hän pitää hyvänä asiana sitä, että opinnot tapahtuivat juuri sisäoppilaitoksessa.

– Tanssitunneille ei pitänyt erikseen kulkea, kun oli jo paikan päällä, sanoo Juusela, joka tunnustautuu toisinaan aamu-uniseksi.

Hän muistaa koulusta lämpimästi myös vartijat – oikeammin babushkit eli isoäitimäiset hahmot, jotka olivat paikalla vuorokauden jokaisena tuntina ja katsoivat tanssijoiden perään kuin omien lastensa konsanaan.

Akatemian loppukokeet ratkaisivat

Juusela sai tietää tulevasta työpaikastaan balettiakatemian loppukokeiden yhteydessä. Kokeissa täytyi näyttää määrätyt liikkeet opintoajalta.

Koetilaisuuksia tulivat seuraamaan venäläisteatterien johtajat, jotka esittivät opiskelijoille kutsuja omiin hakutilaisuuksiinsa.

Näyttöjä Juuselalle on kertynyt jo aiemmin, sillä viime vuonna hän voitti Vaganova Prix International -kilpailussa yli 18-vuotiaiden miesten sarjan. Osanottajia oli 15:stä eri maasta. Tänä vuonna Juusela voitti toisen palkinnon kansallisesti merkittävimmässä nuorten tanssijoiden balettikilpailussa Moskovassa.

Mariinskiin pääsee Juuselan lisäksi hänen mukaansa noin kymmenen muuta Vaganovan balettiakatemiasta.

– Siellä päiviin sisältynee balettitunteja ja -harjoittelua, koreografian opettelua sekä esityksiä kuten opinnoissakin, Juusela arvelee.

Mariinskin puolesta hänelle annetaan myös asunto. Elinkulut ovat Juuselan mukaan Pietarissa halvemmat kuin Suomessa ja palkat noudattelevat hintatasoa.

Opettajat suhtautuvat kuin perheeseen

Venäläiseen opetuskulttuuriin ajatellaan usein kuuluvan tiukkuus ja tietynlainen provokaatio, jonka kautta oppilaita pusketaan parempiin suorituksiin. Silti armeijakuri ei ole koko totuus.

Juuselan mukaan venäläisten baletinopettajien ote oppilaistaan on niin kokonaisvaltainen, että tanssijoista tulee heille kuin perheenjäseniä. Nytkin kesällä Suomessa ollessaan Juuselan oma opettaja on ollut häneen yhteydessä ja huolehtinut muun muassa hänen ravinnostaan.

– Opettajat voivat suositella tiettyjä taidenäyttelyitä ja antaa hyvinvointivinkkejä, sillä keho on instrumenttimme ja kaikki kokemukset vaikuttavat suorituksissa, Juusela kertoo.

Hän on kiitollinen opettajille erityisesti viime vuosista ja sanoo, ettei ilman näitä olisi siinä pisteessä kuin nyt on: tarttumassa Mariinski-teatterin ovenkahvaan.

Enää odottaa vain työviisumin järjestyminen.

– Sen jälkeen kaiken pitäisi sujua nopeasti, Juusela toteaa.

Hän tähtää pienten roolien kautta isompiin ja lopulta solistiksi jonnekin päin maailmaa – jollei sitten jää Mariinskiin eläkeikäänsä saakka.