Italialaisen tutkijaryhmän johtaja ennustaa, että paremmat laskennalliset menetelmät auttavat haravoimaan uusia mahdollisia suprajohteita.
Keväällä 1911 alankomaalainen fyysikko Heike Kammerlingh Onnes löysi suprajohtavuuden, kun hän havaitsi elohopean sähkövastuksen katoavan alle 4,2 kelvinasteen lämpötilassa. Vasta nyt eli 111 vuotta myöhemmin täydellinen atomitason mekanismi elohopean suprajohtavuuden takana on saatu selitetyksi, uutisoi APS Physics.
Gianni Profetan johtaman italialaisen tutkijaryhmän suorituksessa ei ole kyse siitä, etteivätkö fyysikot tietäisi mitään suprajohtavuuden mekanismeista yleisesti tai elohopean suprajohtavuuden syistä erityisesti.
Päinvastoin. Reilut 40 vuotta Kammerlingh Onnesin historiallisen löydön jälkeen vuonna 1957 amerikkalaiset John Bardeen, Leon Cooper ja John Robert onnistuivat selvittämään niin sanottujen tavanomaisten suprajohteiden synnyn elektronien pariutumisen eli Cooperin parien kautta.
Myös elohopea on tavanomainen suprajohde, ja tällä yleisellä tasolla sen suprajohtavuuden syy on tunnettu.