Kiertoradoilla pyörivä avaruusromu aiheuttaa vaaraa uusille satelliiteille ja uhkaa avaruusmatkailua. Suomalaistutkijat ovat etsineet ongelmaan uusia ratkaisuja ja kehittäneet teknologioita, joiden avulla Suomi voi ponnahtaa jopa satelliittiteknologian edelläkävijäksi. Samalla synnytetään Suomen ensimmäistä tieteellistä avaruusohjelmaa.
Yli 60 vuoden aikana avaruuteen on ehditty lähettää jos jonkinmoisia kokeiluja, raketteja ja satelliitteja.
Harva näistä kuitenkaan palaa enää takaisin ilmakehään, mikä on aiheuttanut avaruuteen melkoisen roskaongelman.
Tälläkin hetkellä avaruudessa pyörii yli 5000 tonnia avaruusromua, eli esimerkiksi vanhoja satelliitteja ja kantoraketin vaiheita, törmäyksissä syntyneitä kappaleita, astronauttien pudottamia työkaluja ja avaruusalusten roskia.
– Tilanne on joidenkin kiertoratojen suhteen jo melko kriittinen. Tällä romumäärällä läheltä piti -tilanteita tapahtuu noin 19 000 kertaa viikossa. Niitä voidaan kuitenkin hallita niin, ettei satelliitteja menetetä jatkuvasti – tulevaisuudessa asia voi olla toisin, kuvailee Helsingin yliopiston professori ja Suomen Akatemian Kestävän avaruustieteen ja -tekniikan huippuyksikön jäsen Minna Palmroth.
Kahdenlainen avaruusromu riesana
Avaruusromu voidaan Palmrothin mukaan jakaa kahteen osaan: vanhaan, jo olemassaolevaan romuun, ja uuteen romuun, joka syntyy uusista lähetetyistä satelliiteista ajan kuluessa.
Näistä kahdesta on hänen mukaansa helpompaa keskittyä uuden romun torjumiseen.
– Kehitämme teknologiaa, joka toisi satelliitteja pois radalta niiden mission päätyttyä ja yrittäisi samalla pidentää satelliittien elinaikaa, Palmroth kertoo.