Suomen ensimmäinen tiedesatelliitti on valmiina lähetettäväksi avaruuteen. Satelliitin mukana avaruuteen matkaa kaksi ainutlaatuista laitetta: lähiavaruuden säteily-ympäristöä tutkiva hiukkasteleskooppi ja satelliitin radalta poistava plasmajarru.
Hiukkasteleskoopin tekemät mittaukset auttavat kehittämään entistä kestävämpiä satelliitteja. Plasmajarrun avulla puolestaan saadaan satelliitti poistettua kiertoradalta sitten, kun se lakkaa toimimasta.
Avaruustutkijat esittelivät tänään ylpeinä ja innostuneina Aalto-yliopiston avaruuslaboratoriossa rakennettua Foresail-1 -satelliittia. Neljä vuotta kestänyt rakennusvaihe on ohi.
– Satelliitin tekemisessä täytyy suurella vakavuudella suhtautua kaikkiin työvaiheisiin. Mutta ehkä tosiaan nämä loppusäädöt ja radiojärjestelmän tuunaaminen siihen kuntoon, että se olis parhaassa iskussa, vei kauan aikaa ja oli haasteellisinta, pohtii Aalto-yliopiston apulaisprofessori Jaan Praks.
Foresail-1 -satelliitti on vain reilun maitopurkin kokoinen. Kuva: Aalto-yliopisto, Mikko RaskinenAalto-yliopisto
Mittaustieto auttaa rakentamaan kestävämpiä satelliitteja
Satelliitti kuljettaa avaruuteen säteilyä mittaavan Pate-hiukkasteleskoopin.
– Avaruuden säteily-ympäristö koostuu kahdesta komponentista. On säteily, joka kiihtyy siellä avaruudessa ja sitten se säteily, joka poistuu avaruudesta ja tämä Pate mittaa tätä poistuvaa säteilyä ensimmäistä kertaa hirveän tarkasti, paljon tarkemmin kuin kansainväliset isot satelliitit tällä hetkellä mittaavat, selittää Helsingin yliopiston professori Minna Palmroth.
Mittaustiedon avulla voidaan kehittää entistä paremmin avaruuden säteilyä kestäviä satelliitteja, joiden käyttöikä on nykyistä pidempi.
Plasmajarru auttaa avaruusromun vähentämisessä
Foresail-satelliitissa on myös plasmajarru, jonka avulla satelliitti aikanaan poistetaan kiertoradalta ja ohjataan ilmakehään, jossa se palaa.
Maata kiertävät radat ovat jo nyt täynnä vanhoja satelliitteja, jotka ovat muuttuneet avaruusromuksi. Joskus tulevaisuudessa niitäkin ehkä voidaan poistaa avaruudesta plasmajarrun avulla.
– On spekuloitu sillä, että voitaisiinko kiinnittää plasmajarru sellaisen romun kylkeen, missä plasmajarrua ei vielä ole. Ehkä tulevaisuudessa voi näin tapahtua, mutta tällä hetkellä ajatus on se, että ensin pitää satelliitissa olla plasmajarru ja sitten se vasta tuo sen satelliitin alas, arvioi Palmroth.
Aalto-yliopiston apulaisprofessori Jaan Praks esitteli tänään Foresail-satelliittia tiedotustilaisuudessa.MTV
Suomesta kehittynyt lyhyessä ajassa avaruusvalta
Suomesta on lyhyessä ajassa kehittynyt avaruustutkimuksessa kokoaan suurempi toimija.
– Suomi on todella nopeasti kehittynyt avaruusvallaksi. Suomella on jo yli 16 satelliittia ja niiden määrä kasvaa nopeasti, iloitsee Praks.
Satelliitti laukaistaan avaruuteen kesäkuun alussa Floridasta SpaceX -yhtiön raketilla. Suomessa laukaisun onnistumista seurataan tarkasti.
– Muutamassa tunnissa saadaan toivottavasti se tieto, että satelliitti on lähtenyt käyntiin, se on avannut antenninsa ja lähettää omaa majakkasignaalia, toivoo Praks.
Jos kaikki toimii suunnitelmien mukaan, suomalaissatelliitti lähettää tutkijoille tietoja vähintään viiden vuoden ajan.
Foresail-1 -satelliitti on rakennettu Aalto-yliopiston avaruuslaboratoriossa. Kuva: Aalto-yliopisto, Mikko RaskinenAalto-yliopisto
Lisää satelliitteja rakenteilla
Ja työ jatkuu: Foresail-2 -ja Foresail-3 -satelliitit ovat jo rakenteilla.
– Foresail-2 on hyvin haasteellinen projekti. Se on satelliitti, joka on menossa säteilyvyöhykkeelle sellaisiin olosuhteisiin, missä näin pieniä satelliitteja ei ole koskaa käytetty. Meillä on paljon tutkimusaihetta siinä, miten satelliitti kestää säteilyvyöhykkeellä ja pysyy kuitenkin suhteellisen edullisena satelliittina, miettii Praks.
