Kevään aurinko on saanut monen aloittamaan pyöräilykauden. Porukan lisääntyessä liikenteessä kaikilta tienkäyttäjiltä vaaditaan tarkkaavaisuutta, pelisilmää ja kärsivällisyyttä.
Risteysalueet ja suunnan muutokset aiheuttavat eniten erikokoisten kulkineiden välisiä vaaratilanteita. Pienempää pyörällä liikkuvaa kohdetta voi olla vaikeaa havaita autosta katsottuna. Kokoeron tuoma haaste tulee molempien osapuolten tiedostaa. Ennakointi auttaa ehkäisemään vahinkoa.
Kun autoilija saapuu risteykseen, pelkkä vauhdin hiljentäminen ja autojen skannaaminen ei riitä. Havaintojen tekemistä vaaditaan pyöräväylien suuntaan. Tavaksi tulisi opetella katsoa tilanne peileistä sekä kääntää päätä kunnolla kuolleen kulman tarkistamiseksi. Pyöräilijän lihasmuistiin tulisi saada tallennettua jarrujen käyttö; risteyksistä ei pidä paahtaa läpi miljoonaa vaan tehdä ylitys rauhallisesti ja ehtiä havainnoimaan myös autoilijan liikkeet.
Väistämissäännöt ovat hyvin selkeät ja velvoittavat autoilijaa. Kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä risteävää tietä ylittäviä pyöräilijöitä ja kävelijöitä. Jos taas väistämisvelvollisuus on merkitty liikennemerkillä kuten kärkikolmiolla enne pyörätietä, autoilija sekä ajoradalla pyöräilevä väistää risteävää tietä ylittäviä kävelijöitä ja pyöräilijöitä. Sama väistämisvelvollisuus pätee myös liikenneympyrästä poistumiseen.
Ongelmia ja konflikteja syntyy silloin, kun osa noudattaa sääntöjä ja osa ei. Virheisiin ja epähuomioihin syyllistyy kuitenkin meistä jokainen joskus. Pinnan palaessa olisi hyvä muistuttaa itselleen, että toisena osapuolena sähläämässä voisi olla oma perheenjäsen.
Väistämissäännöissä selkärangasta pitäisi löytyä ainakin seuraavat viisi perussääntöä.
Autoilevan on väistettävä kun tämä 1. on kääntymässä 2. tulee stop-merkin tai kärkikolmion takaa 3. tulee pihasta tai 4. on tulossa liikenneympyrään tai poistuu liikenneympyrästä.