Esa ja Leila Auer viettävät tämän joulun Thaimaan Phuketissa. Siellä he lomailivat myös vuonna 2004, kun tuhoisa tsunami vei 178 suomalaisen hengen. Auerin perhe selvisi katastrofista hengissä, mutta he näkivät ympärillään monien suomalaisten hädän. Auerit auttoivat loukkaantuneita suomalaislapsia, joiden perheet olivat kadoksissa. He toivat mukanaan Suomeen 11 lasta, joista moni oli menettänyt vanhempansa.
Vuonna 2004 Esa ja Leena Auer olivat perheen kesken viettämässä joulua Thaimaassa. Heillä oli tapana lähteä aamuisin rannalle heti aamiaisen jälkeen, mutta tapaninpäivänä he jäivät jostain syystä uima-altaalle. Se oli mahdollisesti Auerin perheen pelastus.
– Yhtäkkiä alkoi kuulua kauheaa huutoa ja joku huusi englanniksi, että pommi oli räjähtänyt. Menin katsomaan, mitä oli tapahtunut. Näin valtavan vesimassan menevän hotellin ohi, siinä lillui kaikenlaista, kuten autoja. Vesi tuli hotellin aulaan, mutta ei altaalle asti, Esa Auer kertoo.
Phuketin Karon-rannalla sijainneesta Auerien hotellista tehtiin evakuointikeskus, jonne tuotiin loukkaantuneita suomalaisia Khao Lakista asti. Aamupäivällä Auerit lähtivät saaren pääkaupunkiin, Phuket towniin. Jo silloin aulassa oli paikattuja lapsia. Auerit ajattelivat, että he saattoivat olla suomalaisia.
– Palattuamme hotellille kysyin eräältä naiselta, mikä oli tilanne. Nainen kertoi, että hotellilla oli loukkaantuneita suomalaislapsia, ja jonkun pitäisi lähteä viemään heitä sairaalaan. Olin hieman suuttunut siinä tilanteessa ja totesin, että nyt äkkiä auto hotellin eteen.
"Sairaalassa oli täysi kaaos"
Esa Auer sekä hänen Tiina-tyttärensä lähtivät sairaalaan kahden suomalaistytön kanssa, jotka olivat välittömän avun tarpeessa. Sairaalassa vastassa oli täysi kaaos, eivätkä Auerit voineet jättää tyttöjä sinne. Esa laittoi vaimolleen viestin, että he jäävät lasten kanssa sairaalalle.
– Tyttäreni oli toisen lapsen seurassa ja minä toisen. Minä jäin Meinin kanssa aulaan odottamaan, kun toinen tyttö pääsi huoneeseen. Seuraavan päivän illalla Meini pääsi leikkaukseen, ja sen jälkeen hän sai paikan samasta huoneesta kuin toinen tyttö.
Sillä välin kun Esa ja Tiina olivat sairaalalla, Leila majoitti yksinäisiä suomalaispoikia Auerien huoneisiin hotellilla. Esa lähetti ystävälleen Rovaniemelle listan lasten läheisten nimistä ja paikkakunnista ja sai ystävältään liudan lasten Suomessa olleiden läheisten puhelinnumeroita.
– Soitin heille ja kerroin, missä roolissa olen ja annoin lasten puhua heidän läheistensä kanssa. Se oli varmaan suuri helpotus kotijoukoille.
"Osan vanhemmat löytyivät, osan eivät"
Sairaalalla Auerit seurasivat tarkasti löytyneiden suomalaisten nimiä. Lisoille ei valitettavasti ilmestynyt lasten omaisten nimiä. Lapset kyselivät, missä heidän isänsä, äitinsä ja sisaruksensa olivat, mutta Auerit kehottivat heitä keskittymään omaan paranemiseensa. Kun Auerit lähtivät Suomeen, heillä oli mukanaan 11 lasta. Yhdenkään lapsen perheenjäsenten kohtalosta ei vielä tuolloin ollut tietoa.
– Joidenkin vanhemmat löytyivät jälkeen päin hengissä, osan eivät. Tytöt, joiden kanssa olimme sairaalassa, menettivät vanhempansa ja sisaruksensa.
Esa Auer toteaa, että varmaankin juuri oman perheen pelastuminen vaikutti siihen, että he pystyivät auttamaan muita hädässä, koska itsellä ei ollut huolia omien perheenjäsenten löytymisestä. Vaikka Auerien perhe oli pelastunut katastrofista, yhtään positiivisia tunteita ei Thaimaassa tullut pintaan.
– Tunsin suuttumusta, vihaa, katkeruutta, hämmennystä, pelkoa ja kaikkea mahdollista. Toimin kuin robotti.
Auerit tapaavat Meiniä säännöllisesti
Uuden vuoden aikaan Auerien elämä oli hyvin sumuista. Ammattiauttajat ottivat heihin yhteyttä, mutta Esa Auer ei kokenut keskusteluapua tarpeelliseksi. Hän kokee, että se oli tyypillinen suomalainen reaktio, asia työstettiin kaveripiirissä.
– Olemme keskustelleet siitä tytön ja vaimon kanssa. Kun joulu lähestyy, väkisinkin tulee katastrofi mieleen. Samoin silloin, kun tapaamme Meiniä tai hänen omaisiaan. Vaikka se oli karmea tilanne, jälkikäteen ajattelee, että se on ollutta ja mennyttä. Ei sitä kauhulla ajattele.
Auerit tapaavat Meiniä muutaman kerran vuodessa. Tytöstä on tullut perheelle vuosien varrella läheinen, ja Meini on ollut Auerien luona muutamia viikkoja kesälomillaan. Muutama vuosi sitten he lähtivät yhdessä Thaimaan-lomallekin. Kohta rippikouluikäinen Meini on selviytynyt Auerin mukaan tapahtuneesta hyvin.
– Lapset ovat sopeutuvaisia, ja Meini on sopeutunut tilanteeseen. Hän työstää asiaa varmaan mielessään pitkään, mutta hän on pärjännyt erittäin hyvin, kun ottaa tilanteen huomioon, Esa Auer sanoo.
Tällä hetkellä Auerit ovat jälleen Thaimaassa lomalla. Phuket teki perheeseen niin lähtemättömän vaikutuksen, että he päättivät hankkia sieltä asunnon. Vaikka katastrofi teki Auerit aavistuksen verran varovaisemmiksi, he eivät kuitenkaan pelkää uutta tsunamia.
– Joku voi liukastua jäisillä kotiportaillaan, ei auta jäädä tuleen makaamaan.