Asiantuntija: Vanhustyössä ei tarpeeksi tietoa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä

Yhdenvertainen vanhuus -hankkeen projektipäällikkö Salla-Maija Hakola sanoo, että ikäihmisten sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta ei juurikaan käsitellä sosiaali- ja terveysalan opinnoissa. Projektin vanhustyön ammattilaisille tekemässä kyselyssä 75 prosenttia vastaajista sanoi, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyviä asioita ei ollut käsitelty vanhuuden näkökulmasta.

Hakolan mukaan juuri aiheen käsittelemättömyys ylläpitää sen näkymättömyyttä ja siihen liittyviä myyttejä.

– Ajatellaan, että seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti ovat arkaluontoisia ja intiimejä asioita ja koska ne ovat niin intiimejä, niin niitä ei nosteta puheeksi niin helpoksi. Niiden käsittely koetaan vaikeaksi tai haastavaksi.

Haastavaa aiheen käsittelystä tekee myös se, että Saini Valtosen pro gradu -tutkimuksen mukaan seksuaalinen suuntautuminen liitetään niin vahvasti nuoruuteen, seksiin ja seksuaalisuuteen, eikä niitä koeta enää ajankohtaiseksi vanhuksilla, Hakola kertoo.

Aiemmin koettu syrjintä luo pelkoa vanhuudessa

Osana Setan, Mummolaakso ry:n ja Suomen Karhut Fin-Bears ry:n Yhdenvertainen vanhuus -projektia kartoitettiin sateenkaarisenioreiden kokemuksia sosiaali- ja terveyspalveluista. Hieman yli sadasta yli 50-vuotiaasta vastaajasta 30 prosenttia oli jättänyt kerran tai useammin käyttämättä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita epäasiallisen kohtelun pelossa. Hakola sanookin mahdollisen aiemmin koetun syrjinnän heijastuvan vanhuuteen.

Pelko kertoa esimerkiksi menehtyneestä samaa sukupuolta olleesta kumppanista tai käsittelemättömästä sukupuoliristiriidasta saattaa pahimmillaan vaikuttaa hoitoon. Esimerkiksi masennuksen taustalla olevia syitä ei välttämättä saada tietoon, jos henkilö jättää pelon takia käyttämättä palveluita tai kertomatta todellisesta itsestään.

Lehtikuva

Pienillä asioilla parannusta

Projektin tarkoituksena on tiedottaa ja kehittää vanhustyötä. Kehittämistä voitaisiin Hakolan mukaan tehdä ihan pienilläkin asioilla osoittamalla, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvistä kysymyksistä ja asioista voi keskustella avoimesti. Ammattilaisten osaaminen seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvissä kysymyksissä on tärkeä tehdä näkyväksi asiakkaille ja heidän läheisilleen.

– Pienet asiat, kuten ettei välttämättä kysellä siitä aviovaimosta tai -miehestä vaan vaikka, että minkälainen perhe sinulla on tai mitä haluat kertoa kumppanistasi tai onko sinulla kumppania, Hakola antaa esimerkin.

– Vaikkei siinä ensimmäisessä tilaisuudessa tai hoitoneuvottelussa sitä toisi esille, mutta moninaisuudelle voi luoda sellaisia suotuisia olosuhteita tulla näkyväksi vaikka sitten myöhemmässä vaiheessa, kun se hoitosuhde etenee.

Hakola ehdottaa myös, että esimerkiksi vanhuspalveluiden esitteissä voisi olla kuvia samaa sukupuolta olevista pareista.

Ikäihmiset avoimia tiedolle

Välillä henkilökunnan asenteiden lisäksi myös palvelukeskuksen tai hoitokodin muiden asukkaiden ajatukset saattavat pohdituttaa. Yhdenvertainen vanhuus -projekti onkin käynyt näyttämässä hankkeeseen liittyvää videota ikääntyneiden palveluissa työskenteleville ammattilaisille aiheeseen liittyvissä koulutuksissa ja luennoilla. Video esitettiin kokeiluluontoisesti myös erään palvelutalon asukkaille. Hakola kertoo sekä työntekijöiden että asukkaiden vastaanoton olleen todella hyvä.

– Voi olla että nuoremmalla sukupolvella saattaa olla tällaisia ajatuksia, että miten näitä uskaltaa nyt ottaa puheeksi. Ikäihmisten suhtautuminen on sitten, että siinä vaiheessa elämää on koettu ja nähty jo kaikenlaista. Ollaan valmiita ottamaan kaikenlaista tietoa vastaan ja mielellään keskustellaan rakentavasti asioista.

Kuva: Colourbox.com