Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden tiedonhalua sateenkaarisenioreista halutaan herätellä Yhdenvertainen vanhuus -projektin avulla.
Yhdenvertainen vanhuus -hankkeen projektipäällikkö Salla-Maija Hakola sanoo, että ikäihmisten sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta ei juurikaan käsitellä sosiaali- ja terveysalan opinnoissa. Projektin vanhustyön ammattilaisille tekemässä kyselyssä 75 prosenttia vastaajista sanoi, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyviä asioita ei ollut käsitelty vanhuuden näkökulmasta.
Hakolan mukaan juuri aiheen käsittelemättömyys ylläpitää sen näkymättömyyttä ja siihen liittyviä myyttejä.
– Ajatellaan, että seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti ovat arkaluontoisia ja intiimejä asioita ja koska ne ovat niin intiimejä, niin niitä ei nosteta puheeksi niin helpoksi. Niiden käsittely koetaan vaikeaksi tai haastavaksi.
Haastavaa aiheen käsittelystä tekee myös se, että Saini Valtosen pro gradu -tutkimuksen mukaan seksuaalinen suuntautuminen liitetään niin vahvasti nuoruuteen, seksiin ja seksuaalisuuteen, eikä niitä koeta enää ajankohtaiseksi vanhuksilla, Hakola kertoo.
Aiemmin koettu syrjintä luo pelkoa vanhuudessa
Osana Setan, Mummolaakso ry:n ja Suomen Karhut Fin-Bears ry:n Yhdenvertainen vanhuus -projektia kartoitettiin sateenkaarisenioreiden kokemuksia sosiaali- ja terveyspalveluista. Hieman yli sadasta yli 50-vuotiaasta vastaajasta 30 prosenttia oli jättänyt kerran tai useammin käyttämättä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita epäasiallisen kohtelun pelossa. Hakola sanookin mahdollisen aiemmin koetun syrjinnän heijastuvan vanhuuteen.
Pelko kertoa esimerkiksi menehtyneestä samaa sukupuolta olleesta kumppanista tai käsittelemättömästä sukupuoliristiriidasta saattaa pahimmillaan vaikuttaa hoitoon. Esimerkiksi masennuksen taustalla olevia syitä ei välttämättä saada tietoon, jos henkilö jättää pelon takia käyttämättä palveluita tai kertomatta todellisesta itsestään.
