Asiantuntija suomii: Työelämän monimutkaisuus ja stressi ovat kuin saasteita

Jos sinun täytyisi viikon ajan kirjata ylös, milloin on töissä, olisiko tehtävä haasteellinen? Tiedätkö jo nyt, miltä listasi näyttäisi: työsähköposteja aamulla, päivällä ja illalla – en minä voi odottaa aamuun. Ei yhtäkään taukoa yhdeksän ja kello kahden välillä – en minä ehdi pitää taukoa.

Työpäivä ei enää ala yhdeksältä tai lopu viiteen. Kaikkia vaivaa krooninen kiire: oman alan asioista pitää olla perillä, vaikkei ole töissä. Ihmisiä vähennetään, mutta töiden määrä ei pienene. Moni vie työt kotiin pyytämättä.

Samaan aikaan vallalla on myös toisenlainen trendi: moni haluaa hidastaa ja toteuttaa itseään, perustaa oman firman tai alkaa freelanceriksi oman intohimon toteuttamiseksi.

– Minulla on kollega-kouluttaja, joka tekee kolme viikkoa töitä ja lomailee viikon. Kysyin, pitääkö hän lomaa; hän vastasi, ettei oikeastaan tarvitse lomaa. Viikon ajan hän käy konferensseissa, tutkii ja lukee. Hän ei tee asiakastyötä yhtenä viikkona, vaan kerää materiaalia, voimia ja inspiraatiota, Kristiina Aaltonen kuvaa.

Aaltonen, työyhteisövalmentaja, kutsuu itseään myös työyhteisömahdollistajaksi. Hän opettaa, miten työelämää voisi yksinkertaistaa.

– Valmennan paljon sekä työyhteisöjä että tiimejä, johtoryhmiä ja yksittäisiä tekijöitä. Aika on ongelma. Ei ole tarpeeksi energiaa. Ja miten innostusta pidetään yllä niin, että aikaa ja energiaa riittäisi muuhunkin? Kun on liian väsynyt, rentous puuttuu työyhteisöstä ja alkaa tulla konflikteja, Aaltonen kuvaa.

– Puhutaan yksinkertaisemmasta ja laadukkaammasta elämästä. Ihminen haluaa itse päättää ajastaan. Yksi aamu asiakas siirsi valmennuksen, joten menin uimaan. Mietin uimahallin saunassa valmennusasioita. Saunassa oli tokaluokkalaisia tyttöjä. Yksi tyttö katsoi minua, ja kysyin, että miten teillä menee. Hän sanoi miettivänsä, miksen ole töissä. Vastasin, että olen tavallaan töissä, mietin työjuttuja. Hän sanoi siihen, ettet sä ole missään töissä, mun äiti lähtee kahdeksalta töihin ja tulee neljältä.

Keksitkö itse oman kiireesi?

Taustatyö ja laaja-alainen ymmärrys omasta alasta ovat tärkeitä, mutta samalla taustoittaminen ja ilmiöihin tutustuminen tuntuu laiskottelulta. Näkevätkö muut Hesarin taloussivun lukijan laiskimuksena, joka ei tee työtä? Voiko työpaikalla ”vain” lukea lehtiä ja surffailla netissä?

Aaltosen mukaan ainoastaan rauhoittumalla ja pohtimalla voi omaksua tietoa ja jalostaa sitä niin, että oma yritys hyötyy. Kannattaa myös pohtia, onko kaikella oikeasti niin kamala kiire – olisiko hätä ja stressi kuitenkin omien odotusten luomaa, oman pään sisällä?

– Muutama vuosi sitten perheeni lapset harrastivat kovasti. Oli yrittäjäelämää, valmennuselämää ja opiskeluelämää. Olimme kesän landella ja mietin, että hitsi, täällä on makeaa, täällä on niin yksinkertaista. Miten siellä on aina niin makeaa? Sieltä kun tulee, olo on aina hirveän energisoitunut. Mitenköhän tällaista ajatusmallia saisi työelämään, Aaltonen kysyy.

Vastaus on yksinkertainen, mutta monen mielestä ahdistava.

– Karsit kaiken ylimääräisen, mitä et oikeasti tarvitse. Mitä varten teet työtä? Aaltonen kysyy.

– Monimutkaisuus ja stressi ovat kuin saasteita: kukaan ei omista ongelmaa. Tämä ilmiö vain kasvaa. Meiliä tulee jo niin paljon, ettei ole mitään saumaa hallita sitä kaaosta. Meilejä luetaan liikenteessä, vanhempainilloissa, vessassa ja ties missä kyläreissuilla. Ravintolassa pariskunnat ovat aina puhelimessa. Sitä miettii, miksi nämä ihmiset ylipäätään tulivat ravintolaan.

Anna aivoillesi armoa

Tutkimusten mukaan monen asian yhtäaikainen tekeminen, siis multitasking, tuottaa tekijälleen endorfiineja ja hyvää oloa. Samalla se kirjaimellisesti tyhmentää ja laskee älykkyysosamäärää.

– Aivot ovat rakenteeltaan ikivanhat. Meidän pitäisi tehdä vain muutamia asioita, keskittyä, Aaltonen neuvoo.

Aaltonen kehottaa tutustumaan Deepak Chopran ja Rudolph E. Tanzin teokseen Superaivot. Teoksen mukaan aivoja ei ole rakennettu nauttimaan kuormittumisesta tai siitä, että mielessä pidetään mahdollisimman paljon tietoa koko ajan.

– Neurologi kertoo kirjassa, että ihmiset ovat joskus huolissaan siitä, etteivät muista, mihin laittoivat avaimensa. Siitä ei tarvitse olla huolissaan. Mutta jos ei muista, mihin avaimia käytetään, kannattaa huolestua.

Monen työasian yhtäaikainen jonglööraaminen johtaa kokemuksiin siitä, että ”kovalevy” täyttyy. Yhtäkkiä ei muista, mitä oli tekemässä, tai mitä kaikkea jäi kesken. Seuraavaksi herääkin aamuyöllä miettimään, vastasiko asiakkaan sähköpostiin vai ei.

– Meillä on uskomus siitä, että kun ikää tulee, niin dementoidumme. Uskomme, että kun olen 50, niin eihän tässä voi muistaa enää mitään. Ihminen voi oppia uusia asioita vielä 90-vuotiainakin, Aaltonen sanoo.

– Liikunta on hirveän tärkeää. Pahimmat tuholaiset aivoille ovat stressi ja alkoholi. Ne ovat myrkkyä.

Millaista haluat elämäsi olevan?

Aaltosen mukaan vastaus kiireen aiheuttamaan stressiin, ahdistukseen ja unettomiin öihin on suorastaan huikean lähellä.

– Meillä itsellämme on olemassa vastaus kaikkeen, mutta päällä on niin kauhea kiire ja tohotus, ettemme malta kuunnella omaa itseämme. Mitä oikeasti tarvitsen? Monet flunssatkin voisi estää, jos pysähtyisi kuuntelemaan, että pitäisikö tässä ottaa nyt iisimmin ja jättää jotakin tekemättä, Aaltonen kuvailee.

Kiireenkin keskellä tulisi pohtia, millaista elämää haluaa elää, ja mitä toivoisi saavuttavansa esimerkiksi tänä vuonna.

– Kaikki lähtee siitä, millaista haluat, että elämäsi on. Mitkä ovat tälle vuodelle niitä asioita, jotka olisivat merkittäviä? Onko opiskelua, millaisia työpäivät ovat, mitä haluat työssä saada aikaan?

Asioita ei tarvitse olla kymmeniä – kaksi tai kolme riittää. Seuraavaksi mietitään, millaisilla konkreettisilla keinoilla tavoitteisiin pääsee.

– Ennen kaikkea mietitään omat arvot ja elämän eri osa-alueet: mihin voin itse vaikuttaa, mitä voin päättää? Aina löytyy vähintään yksi pieni asia, johon voi vaikuttaa. Miten haluaisit voida tänään?