Asiantuntija kertoo: Näin palkitset lemmikkiäsi oikein

Rakkaan lemmikin opettaminen tavoille on prosessi, joka kaikkien lemmikinomistajien tulisi käydä läpi. Palkitsemisen ja kouluttamisen tiellä on kuitenkin monta sudenkuoppaa, joita voi olla yllättävän vaikea välttää. Ota selvää, miten palkitset lemmikkiäsi oikein!

Lemmikin oppimisen tukemiseksi ja tottelevaisuuden vahvistamiseksi on äärimmäisen tärkeää, että toivottua käytöstä vahvistetaan ja ei-toivottu käytös jätetään huomiotta. Toivotun käytöksen palkitsemisen on kuitenkin onnistuttava moitteettomasti, jotta lemmikki todella ymmärtää mistä on kyse. On tärkeää ymmärtää, kuinka koira oppii ja mikä on oikea tapa palkita karvainen kaveri onnistuneista saavutuksista.

Uusien asioiden oppiminen vaatii kärsivällisyyttä

Palkitsemisella haluamme kertoa eläimelle, että se on tehnyt jotain sellaista, minkä me toivomme sen tekevän toistekin. Asiantuntija muistuttaa, että tämä on tärkeää pitää visusti mielessä aina kun lemmikkiä palkitaan.

– Parhaat oppimistulokset saadaan – oli se sitten temppujen opettamista tai ei-toivottujen käytösten pois opettamista – sillä, että vahvistetaan oikeaa käytöstä ja jätetään huomiotta ei-toivottu käytös, ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja ja koirahieroja Tiina Korhonen koirien monitoimitalo Nuuskulasta kertoo palkitsemisen perimmäisestä tarkoituksesta.

Lemmikki tarvitsee usein lukuisia toistoja oppiakseen uusia toimintamalleja ja ymmärtääkseen, mitkä ovat pelisäännöt. On siis turha odottaa, että muutaman palkinnon jälkeen lemmikki jo oppii moitteettomasti uusia asioita.

– Jos opettelemme uutta käytöstä, joka ei toimi vielä joka ympäristössä tai jokaisen häiriötekijän läheisyydessä, niin silloin palkitaan niin kauan kun opetellaan uutta. Niin kauan se käytös on uutta kunnes se toimii missä vain, Korhonen tarkentaa.

Palkitsemisen ajoitus on tärkeää

Koirien kanssa päivittäin työskentelevä Korhonen on huomannut, että lemmikkien omistajien tiedoissa on puutteita siinä, mitä palkitsemisella todella tarkoitetaan. Ammattilainen kehottaakin jättämään palkitsematta lemmikin, jos varmuutta omien toimien oikeellisuudesta ei ole.

– Aina ei tiedetä, mitä se palkitseminen on. Siinä mielessä on parempi jättää palkitsematta, jos ei tiedä, mitä palkitaan, Korhonen neuvoo.

Korhonen kohtaa päivittäin tapauksia, joissa lemmikin ei-toivottu käytös johtuu siitä, että omistaja tai ympäristö huomaamatta vahvistaa sitä. Hän kehottaakin tulkitsemaan tehokkaasti omaa lemmikkiä ei-toivotun käytöksen kitkemiseksi.

– Palkitsemisen kautta meidän on helppo nähdä, ymmärtääkö lemmikki, mitä me haluamme siltä ja mitä me palkitsemme, Korhonen toteaa.

Palkitseminen on taito, jota voi harjoitella ja jossa voi kehittyä paremmaksi. Ammattilainen kannustaakin lemmikkien omistajia hakeutumaan kursseille oppimaan oikea-aikaista palkkaamista – lemmikille kun on helpompi opettaa toivottua käytöstä kuin kouluttaa lemmikki eroon ei-toivotusta käytöksestä.

– Koira kyllä oppii, jos ihminen osaa opettaa, Korhonen vakuuttaa.

Niin palkitsemisessa kuin rankaisemisessakin on ensisijaisen tärkeää, että koiran tekemä tapahtuma yhdistyy saumattomasti seurauksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lemmikin on saatava palkinto heti toivotun käytöksen toteuduttua.

– Puhutaan sekunnista ja sen murto-osista. Rankaisu harvoin toimii, koska me rankaisemme aina myöhässä, Korhonen neuvoo.

– Rankaisua ei tarvita, jos osaa kouluttaa positiivisesti vahvistamalla, Korhonen muistuttaa.

Lemmikillä tulee aina olla vaihtoehto

Jokainen lemmikki on yksilö ja siksi on äärimmäisen tärkeää etsiä juuri karvaisen perheenjäsenen ehdolla sopivimmat tavat vahvistaa oikeaa ja toivottua käytöstä. Oppiminen helpottuu, kun tilanne on lemmikille mahdollisimman luontainen ja sopiva.

Pitkäjänteisyys ja positiivisuus ovat ehdottomia avainsanoja aina, kun lemmikin käytöstä pyritään muuttamaan tai vahvistamaan. Koira tulkitsee omistajaansa ja tämän mielialoja hämmästyttävän hyvin.

– Mielestäni kouluttamisessa ja opettamisessa metodien tulee olla sellaisia, että voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että niitä voisi käyttää kaksivuotiaan lapsen kanssa. Se, että itse turhautuu ja hermostuu tai hokee ei-sanaa ei kauheasti opeta, Korhonen muistuttaa.

Koska oikeiden toimintamallien tarkoituksena on se, että lemmikki valitsee toivotun käytösmallin tietäessään saavansa siitä palkinnon, on tärkeää, ettei lemmikkiä ajeta nurkkaan.

– Mehän haluaisimme tietysti harjoitusten olevan sellaisia, että lemmikki haluaisi jäädä siihen senkin jälkeen kun se on saanut palkkansa. Eläimellä pitäisi kuitenkin aina olla vaihtoehto, Korhonen kertoo.

Kun lemmikin kanssa tehdyt harjoitukset on määrä lopettaa, on tämä ilmaistava selkeästi. Siten lemmikki tietää olevansa jälleen vapaa.

– Kun haluamme lopettaa, voimme erikseen opettaa vihjesanan tai näyttää tyhjiä käsiä ja sanoa, että nyt tämä harjoitus on loppu ja lemmikki on vapaa tekemään mitä vain, Korhonen toteaa.


Lue myös:


AVA/Heli Kuitunen

Kuvat: Shutterstock

Lue myös:

    Uusimmat