Keihäänheittäjä Antti Ruuskasen yksi unelma toteutui vuonna 2014, kun hän heitti pronssille Lontoon olympialaisissa. Mitali kirkastui myöhemmin hopeiseksi Ukrainan Oleksandr Pjanytsan dopingkäryn vuoksi. Lontoossa kuitenkin juhlittiin pronssia, mistä Ruuskanen kertoo Leena Lehtolaisen kirjassa Antti Ruuskanen – Rätingin paikka.
Mitalin varmistuttua Ruuskasta vietiin.
– Myrskyhän siitä mitalista tulee. Menet median eteen, paljon haastatteluita, pitää lähteä kansainväliseen tiedotustilaisuuteen puhumaan, sitten takaisin Suomen median eteen. Sen jälkeen dopingtestiin, jossa oli hirveät jonot, ja kun sieltä pääset, niin kameraryhmä kuvaa, kun tulet hotellille. Kahden–kolmen aikaan yöllä pääsin takaisin kisakylään syömään, Ruuskanen kertoo kirjassa.
Kisakylään ei sääntöjen mukaan saanut tuoda alkoholia, mutta hieroja Pentti Niemi oli salakuljettanut sinne kuohuviiniä. Mukana mitalijuhlissa ollut kisapappi Leena Huovinen muistelee juhlien kulkua.
– Oltiin urheilijoiden kämpällä, eikä meitä ollut kovin monta, hierojia, lääkäri, valmentaja, pieni rauhallinen porukka. Minua sanotaan Paaviksi, ja Antti sanoi, että Paavihan mukaan tänne! Katseltiin mitalia, istuttiin olohuoneessa, ei tapahtunut mitään järisyttävää. Joku toinen olisi mitalin jälkeen lähtenyt kylille, mutta me oltiin kisakylässä, Huovinen kertoo.
Pienellä porukalla vietetyn juhlahetken jälkeen Ruuskanen painui nukkumaan. Vain herätäkseen muutamaa tuntia myöhemmin muiden urheilijoiden saapumiseen.
– Muut urheilijat olivat lähteneet oman kisan jälkeen juhlimaan ja tulivat sitten jostain, ja kun eivät olleet nähneet minua, niin kylmän vesisangollisen heittivät onnitteluksi päälle, Ruuskanen kertoo.
– Onneksi huoneessa oli myös toinen, kuiva sänky. Muutama tuntu unta aj aamulla aamutelkkariin höpöttämään.