Hugo Chávezin ja Nicolás Maduron sosialistinen Venezuela ärsyttää Yhdysvaltoja. Ärsytystä lisää Kiinan ja Venäjän yhteistyö öljyrikkaan Venezuelan kanssa. Moskovassa ja Pekingissä kuitenkin seurataan otsa huolista rypyssä Maduron hallinnon akuuttia romahdusvaaraa, kirjoittaa MTV Uutisten ulkomaantoimittaja Janne Hopsu.
Valtavat öljyvarat bolivariaanista sosialismia johtotähtenään pitävän valtion maaperässä on Washingtonin näkökulmasta uhkatekijä.
Se on pitänyt Latinalaista Amerikkaa takapihanaan 1800-luvulta lähtien, huolimatta parin viime vuosikymmenen poliittisista ja taloudellisista muutoksista.
Donald Trump on tehnyt paljon, niin maahanmuuttolinjauksellaan kuin rasistisella retoriikallaan, nostaakseen gringo-vastaisuutta alueella, missä tätä henkeä on jo historiallisesti paljon varastossa.
Chávez ja Maduro kumppaneita etsimässä
Mutta jo Trumpin valintaa ennen Venezuelassa Chávez ja Maduro ovat yrittäneet rakentaa Washingtonin vastaista rintamaa vasemmistohenkisten latinalaisamerikkalaisten johtajien kanssa.
Viime aikoina hanke on hiipunut, kun vaalit ovat muissa maissa muuttaneet poliittista väriä presidentinpalatseissa.
Naapuriliittolaisia enemmän voimavaroja on Venäjällä ja Kiinalla, ja ne ovat osaltaan pitäneet pystyssä taloudellisessa ja sosiaalisessa kaaoksessa olevaa Venezuelaa.
Moskova eli presidentti Vladimir Putin on pyrkinyt rakentamaan suhteita Venezuelaan jo vuosia. Se on sijoittanut maan öljysektorille ja myynyt aseita. Venäjän asevoimat, sota-alukset ja -lentokoneet ovat matkanneet Atlantin yli tervehtimään liittolaistaan.
Kiina puolestaan tarvitsee Venezuelan öljyä, ja se on lainannut kymmeniä miljardeja dollareita rahaa, usein öljytoimituksia vastaan. Vaikka molempia maita johdetaan ainakin nimellisesti sosialistisesti, Kiinan mielessä on ideologiaa enemmän käytännöllisyys ja strateginen visio.
Moskovalla pitkä suhde Latinalaiseen Amerikkaan
Moskovalle Latinalainen Amerikka on tuttu jo Neuvostoliiton ajoilta. Aatteellisia kumppaneita löytyi niin Kuubasta kuin Nicaraguasta. Jalansijaa Latinalaisessa Amerikassa pitävä Venäjä ei ole unohtanut vanhoja kumppaneitaan kommunismin kaatumisen jälkeenkään.
Aatteellisesti Chávez ja Maduro ovat kuin eri planeetalta Putinin kanssa. Yhteistä on vihollinen.
Venezuela on yksi harvoista maista, jotka ovat tukeneet Venäjää YK:ssa esimerkiksi Krimin miehitykseen liittyen. Chávez ja Maduro ovat vierailleet yhteensä lähes kymmenen kertaa Moskovassa.
Venäjä on pyrkinyt lähentymään Venezuelaa myymällä aseita ja sijoittamalla maan rapistuneeseen öljyinfrastruktuuriin.
Suhteiden lämmitteleminen alkoi vuonna 2005, kun Venäjä myi aseita ja myönsi lainoja Chávezille, analysoi yhdysvaltalainen Carnegie Endowment for International Peace (Ceip) raportissaan viime vuonna.
Venäjältä asekauppoja ja tukea öljysektorille
Sen jälkeen sotilasyhteistyö on tiivistynyt, vaikka Venäjän resurssit tukea Venezuelaa ovat huomattavasti vähäisemmät kuin Kiinan.
Venäjän ilmavoimien ydinpommittajia on käynyt Venezuelassa. Muun muassa ydinkäyttöinen lentotukialus Pietari Suuri on purjehtinut Karibialle ja harjoitellut yhdessä Venezuelan asevoimien kanssa. Ei mittavaa ja säännöllistä yhteistyötä, mutta neulanpistoja kohti Yhdysvaltoja.
Ceip:n mukaan vuosien 2012-17 Venezuelan ostamista aseista 69 prosenttia on venäläisiä: lentokoneita, ohjusjärjestelmiä, taisteluhelikoptereita, panssarivaunuja ja muuta kalustoa.
Venäjän kauppa koko Latinalaisen Amerikan maiden kanssa on kasvanut prosentuaalisesti merkittävästi reilun vuosikymmenen kuluessa, mutta dollareissa se on yhä hyvin pientä Kiinaan ja Yhdysvaltoihin verrattuna.
Venäläinen valtiojohtoinen Rosneft-yhtiö on sijoittanut Venezuelan öljy- ja kaasuntuotantoon useita miljardeja dollareita. Lisäksi Venäjä on maksanut etukäteen useita miljardeja dollareita Venezuelan raakaöljystä.
Maksaako Venezuela velkansa takaisin?
Suhteissa on myös epävarmuutensa. Venezuelan talous on niin rikki, että sen kyky maksaa lainojaan takaisin on heikko. Venäjä joutui toissa vuonna lykkäämään Caracasille myöntämänsä lainan takaisin maksua useilla vuosilla. (Tämä tiedetään myös Kiinassa.)
Ceip:n mukaan Moskova yrittää saada otetta Venezuelan öljyalasta erilaisin sopimuksin, kävi Madurolle. kuinka tahansa.
Tutkimuslaitos kuitenkin muistuttaa, että moni sopimus on neuvoteltu presidenttien välillä, ilman parlamentaarista hyväksyntää. Jos Maduro lähtee, venäläiset voivat jäädä nuolemaan näppejään.
Toisaalta Venezuelan asevoimissa on paljon venäläistä aseistusta, johon mahdollinen uusi hallintokin joutuu nojamaan, oli se kuinka Washington-myönteinen tahansa.
Kiinan läsnäolo ja kaupan jättimäinen kasvu – Pekingin ostoslista öljystä kaivannaisiin ja maataloustuotteisiin – Latinalaisen Amerikan kanssa ei ole jäänyt keneltäkään huomaamatta.
Madurolle Kiina on isosisko
Kiina on Venezuelan ”isisosko”. Näin hellyttävästi hehkutti Maduro Kiinan ja Venezuelan välejä vieraillessaan Pekingissä viime syyskuussa.
Financial Timesin mukaan Kiina teki vierailun tiimoilla pieniä öljysopimuksia Venezuelan kanssa, mutta se on oppinut varovaiseksi. Kiinalla on Venäjään verrattuna toisen kokoluokan saatavat.
Kiinalaiset eivät siksi halunneet halata Maduroa yhtä innokkaasti. Kommunistinen jättivaltio ei tunne liiallista henkistä yhteyttä merentakaiseen aateveljeen, koska tietää, että sen maksukyky on heikko. Se kuitenkin janoaa Venezuelan öljyä, ja hotkiminen voi johtaa vaikeuksiin.
Kiina on lainannut Venezuelalle usein öljytoimituksiin sidottuna yli 50 miljardia dollaria kuluneen reilun vuosikymmenen aikana. Siitä on vielä merkittävä osa saatavien sarakkeessa.
Yhdysvaltalainen tutkija Matt Ferchen toteaa, että Kiinan Venezuelalle myöntämät lainat ja rahoitus ovat suurimmat kuin Pekingin millekään muulle maalle myöntämät. Ja toisin päin, Venezuelan suurin ulkomainen rahoittaja on Kiina.
Kiina pessyt kätensä Maduron ahdingossa
Öljyn hinta on laskenut, ja Peking luottaa johtajana vähemmän Maduroon kuin Cháveziin. Luottamuspulaa syventää se, että Maduro on ollut kyvytön maksamaan lainoja takaisin sovitun mukaisesti.
Kiina on levittänyt taloudellista ja poliittista suhde- ja vaikutusvaltaverkkoaan kaikkialle maailmassa, taloudellisia ja strategisia infrastruktuurihankkeita myöten. Sillä ei kuitenkaan ole vielä pitkää kokemusta uudesta asemastaan, ja sen tuomasta vastuusta.
Ferchen huomauttaa, että ongelmien kasauduttua Kiina on ”pessyt käsiään” Venezuelan auttamiseksi, vaikka se on ollut mahdollistamassa maan joutumista taloudelliseen kurimukseen.
Suurvalloilla on varaa erehtyä ja tehdä isompiakin virheitä.
Suurvallat jatkavat, vaikka pienemmän johtavat kaatuvat
Jos Maduro joutuu sanomaan hyvästit presidenttien Miraflores-palatsille, se merkitsee hänen loppuaan. Kadunvenezuelalaisten ahdinko ei helpota hetkessä.
Moskova ja Peking menettävät liittolaisen ja kumppanin, mutta jatkavat porskuttamistaan toivoen, että saavat takaisin ainakin osan saatavistaan.
Palaako Yhdysvallat tukijaksi, ja kykeneekö Trump pidempiaikaiseen ja johdonmukaiseen auttamiseen? Muiden tukeminen kun ei kuulu hänen sanastoonsa.