Miksi Trump on nostanut cocktailtikun nokkaan Panaman? Vastauksia voi etsiä historiasta, kirjoittaa MTV Uutisten ulkomaantoimittaja Janne Hopsu.
Panama on vienyt YK:hon presidentin Donald Trumpin uhkailun "ottaa" Yhdysvalloille Panamalle kuuluva kanava.
Panama viittaa YK:n perusperiaatteisiin, joita uhkailu rikkoo. Davosin talousfoorumissa Panaman presidentti José Raúl Molino vetosi suhtautumaan uhkailuun vakavasti.
Imperialismilla on monta nimeä.
Uunituore sellainen on Donroe: Donald + Monroe.
Trump ja James Monroe (1817–1825).
Yhdysvallat on pitänyt Latinalaista Amerikkaa takapihanaan kaksi vuosisataa. Uhkailevat puheet jatkavat vakiintunutta ja valitettavaa perinnettä.
Tämän ulkopolitiikan opillisen alun muotoili Yhdysvaltojen 5. presidentti Monroe, jonka nimen mukaisen idean nimissä eurooppalaisilla ei ollut liiemmälti asiaa puuttua Amerikkojen sisäisiin asioihin.
Trumpin mafiamainen Panama-uhkaus, "otamme sen (kanavan) takaisin", nojaa täydennettyyn Monroen oppiin.
Donroe yhdistää Monroeta ja oman aikansa imperialistia, presidentti Teddy Rooseveltia (1901–1909).
Rooseveltin lisäys Monroen oppiin tiivistyi ajatukseen, että Yhdysvallat voi puuttua läntisen pallonpuoliskon maiden asioihin, jos Washington katsoo, että sen etuja uhataan.
Muilta Amerikkojen valtioilta, kuten Panamalta silloin tai nyt, ei kysytty.
Rooseveltin pehmeä puhe ja iso keppi
Roosevelt tunnetusti määritteli maailmanjärjestystään lausahduksellaan "puhu pehmeästi ja pidä mukanasi isoa keppiä". Sellainen tutuhko kiusaajahahmo koulun pihoilta.
Puheissaan Trump ei tosin noudata rooseveltilaisuutta.
Trumpin kitinän mukaan Panama pyytää liikaa käyttömaksua kanavan läpi kulkevilta laivoilta, ja että Kiina sotilaineen operoi kanavaa.
Voisi ajatella, että Panama vain toimii markkinatalouden kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan. Kanavan käyttäjistä Kiina ja Japani eivät ole valittaneet maksuista. Trump puolestaan on enemmänkin "vaadin ilmaisia ämpäreitä" -linjalla.
Kanavan satamia Balboaa ja Cristóbalia (nimetty Kolumbuksen mukaan) kanavan molemmissa päissä operoi hongkongilainen Hucthison Ports, jolla on toimintaa 24 maassa eri puolilla maapalloa. Panamalle kuuluva, Panamaa halkaiseva kanava satamien operointeineen on kuitenkin Panaman viranomaisten vastuulla.
Miksi Trump on nostanut cocktailtikun nokkaan Panaman?
Kanavaa käyttävät erityisesti yhdysvaltalaiset laivat
Yksi syy löytyy kaupasta. Kanava on yhdysvaltalaisaluksille tärkeä väylä.
Toinen suurvallan itsekäsityksestä, eli sisäpolitiikasta. Supervalta luovutti itselleen tärkeän maapalan pienelle valtiolle.
Kolmas voisi olla Dariénin katkosalue Kolumbiasta pohjoiseen, joka yhdistää Etelä- ja Keski-Amerikan. Se on vaikeakulkuinen ja vaarallinen mutta suosittu reittiosuus Yhdysvaltoihin pyrkiville siirtolaisille, mutta sitä Trump ei ole lähiaikoina painottanut.
Kanavan läpi kulkevista aluksista kolme neljäsosaa vie ja tuo tavaraa Yhdysvaltojen satamiin tai niistä pois. Kiina ja Japani ovat seuraavaksi suurimmat.
Maailmanlaajuisesta meritse kulkevasta kaupasta vain 2.5–3 prosenttia virtaa Panamankannasta halkovan kanavan läpi. Yhdysvalloille se on toki prosentuaalisesti huomattavasti merkittävämpi.
Trump ei usko ilmaston lämpenemiseen ainakaan ihmisen vauhdittamana. Luonto Panamassa tai Tyynellämerellä ei siitä piittaa.
Kanavan vedenpinta on laskenut El Niño -ilmiön takia. Teollinen vallankumous ei aiheuttanut El Niñoa, mutta ilmaston lämpenemisellä voi hyvinkin olla tuntuva roolinsa ilmiön aiheuttamien seurausten kärjistymisessä, kuten kuivuudessa.
Toissa vuosi oli kanavan vesialueen historian toiseksi kuivin. Kanava saa vetensä kahdesta makean veden tekojärvestä, Gatúnista ja Alhajuelasta.
Kuivuus pienentää kanavan tekojärviä
Kun sataa vähemmän, niiden vedenpinta laskee, ja vettä kanavaan riittää vähemmän. Niinpä viranomaiset ovat joutuneet rajoittamaan läpi purjehtivien laivojen kokoa.
Ei Yhdysvaltojen härnäämiseksi, päinvastoin. Vähemmän kauppalaivoja, vähemmän tuloja Panamalle. Maksujen hinaaminen ylös ei kannata, koska Kap Hornin voi yhä kiertää.
Trump puolestaan tuskin saa aikaa lisää sadetta Panamaan, vaikka virkaanastujaispäivän miekkatanssin sijaan harjoittaisi sadetanssia Valkoisen talon nurmella.
Uudet ratkaisut makean veden lisäämiseksi eivät ole helppoja. Ne maksaisivat kasoittain Panaman balboaa (käytännössä Yhdysvaltain dollari), ja rakentaminen veisi vuosia. Lisäksi mainituista tekojärvistä juomavetensä saa yli puolet panamalaisista.
Sitten siihen supervallan herkkähipiäisyyteen.
Panama ei ole Kiina, joten gringojen on poliittisesti kustannustehokasta ja houkuttelevaa kiusata pientä maata.
Yhdysvallat mukana junailemassa Panamaan irti Kolumbiasta
1900-luvun alussa yhdysvaltalaiset rosvoparonit, sen ajan oligarkit, ja hallinto sotalaivoineen olivat junailemassa ja tukemassa Panamaa itsenäiseksi Kolumbiasta.
Huomenlahjana he vaativat ja saivat kanavan hallintaansa 99 vuodeksi, ja siellä laki oli Yhdysvaltain laki.
Todettakoon vielä, että kanavan rakentamisessa ei kuollut Trumpin väittämää 38 000 yhdysvaltalaista, vaan kuutisen tuhatta työläistä, etupäässä miehiä Karibian saarilta.
Jimmy Carter (1977–1981) allekirjoitti Panaman johtajan, kenraali Omar Torrijosin kanssa 1977 sopimuksen, jolla kanava siirtyi Panamalle 31.12. 1999. Paine kanavan statuksen muuttamiselle oli syntynyt jo ennen Carteria.
Trump ei keksinyt Panaman kanavaa poliittiseksi syötiksi. Joko hän on lukenut Ronald Reaganin poliittisen elämäkerran, tai todennäköisemmin joku on maininnut Mar-a-Lagon illallispöydässä, että Panama riistää amerikkalaislaivoja.
Reaganille kanava oli symboli Yhdysvaltojen alennustilasta
Nimittäin edeltävän kerran Panaman kanavan omistus nousi poliittiseksi symboliksi republikaani Ronald Reaganin (1981–89) vaalikampanjassa, yhdenlaisena imperiaalisena haamusärkynä.
Monen yhdysvaltalaisen mielestä 1970-luku oli maalle huonoa aikaa: Öljykriisi, inflaatio, perinteisillä protestanttisilla arvoilla lattiaa pyyhkinyt uusi nuorikulttuuri kulttuurisotineen, hävitty Vietnamin sota, Iranin islamilainen vallankumous ja yhdysvaltalaiset panttivangit.
Ja sitten vielä sopimus kanavan luovuttamisesta pienelle keskiamerikkalaiselle valtiolle (jonka mailla se on).
"Kyse ei ollut kanavasta sinänsä. Kyse oli siitä, mitä kanava merkitsi tuona erityisen vaikeana ajanjaksona Yhdysvalloissa", arvioi Politico-julkaisussa Joshua Zeitz.
Kanava ei ollut vain kauppaa ja geopolitiikkaa, vaan myös "amerikkalaisen mahdin vertauskuva", Zeitz kirjoittaa.
Nyt kanavan horisontissa pilkistää punainen maga-lippis. Trumpin mukaan Amerikka kun on Joe Bidenin jäljiltä katuojassa 70-luvun malliin.
Panamassa on totuttu yhdysvaltalaisiin, turisteina ja sotilasunivormussa väkivaltaisin aikein.
Esimerkki: CIA:n palkkalistoilla olleesta, Yhdysvaltain pahamaineisessa School of the Americas -sotilaskoulutuslaitoksessa opiskelleesta kenraali Manuel Noriegasta tuli 1980-luvulla Panaman vahva johtaja.
Noriega oli myös auttanut Yhdysvaltoja viemään aseita Nicaraguan vasemmistolaisia sandinisteja vastaan taistelleille contra-sisseille. Yhä omavaltaisemmasta Noriegasta ei kuitenkaan ollut Washingtonin sätkynukeksi.
Liittolaisesta tuli vihollinen.
Entinen liittolainen Noriega päätyi vankilaan Miamissa
Joulukuussa 1989 noin 25 000 yhdysvaltalaissotilasta hyökkäsi Panamaan, virallisesti vedoten muun muassa itsepuolustukseen, Panaman sodanjulistukseen, demokratiaan ja huumekauppaan.
Yhdysvallat oli aiemmin katsellut läpi sormien Noriegan kytköksiä huumekauppaan.
Hyökkäyksessä kuoli 500–3 000 panamalaista, ja Yhdysvaltain sotakoneisto tuhosi pahoin El Chorrillon kaupunginosan pääkaupunki Panamássa. Noriega päätyi kaltereiden taakse Miamissa.
Trump ei yritä vedota yllä mainittuihin sekalaisiin syihin, eikä hän ole 1990-lukulainen rauhaan pakottaja - demokratian nimessä tai se maan etujen savuverhona. Hänelle valta on kaupankäynnissä vahvemman painostus- ja kiristysvaltaa.
Trumpille, tai kenelle tahansa, Panaman kanava on poliittisesti helppo kulkuväylä.
Suez on viime vuosikymmenet ollut vakaa reitti, vaikka se sijaitsee Lähi-idässä, ja 2021 jättikonttilaiva Ever Given juuttui kanavaan viikoiksi.
3:04
Punaisenmeren ja Adeninlahden yhdistävän Bab al-Mandabin salmen päällä on Jemenin huthien tähtäin. Malakansalmi on yksi maailman vilkkaimmista laivaväylistä, ja ajoittain merirosvojen piinaama.
Kauppalaivojen purjehtimat Etelä-Kiinan meri ja vedet Taiwanin ympärillä ovat konfliktin uhatessa vaarallisia paikkoja. Ja aina silloin tällöin herätetään rakennussuunnitelmia kokonaan uudesta kanavasta Nicaraguan läpi.
Ensimmäiset suunnitelmat kirjattiin 1500-luvulta.
Miten Trumpin imperialistisiin puheisiin pitää suhtautua? Mitä ajattelemme Xi Jinpingin Taiwan-päämääristä, ja Vladimir Putinin visioista Ukrainasta osana historiallista Venäjää?
Jos kaksi viimeistä eivät naurata, ensimmäinenkään ei anna syytä huolettomuuteen.
Panama koettelee sääntömääräistä järjestystä
Sääntömääräinen maailmanjärjestys on koetuksella. EU:ssa siihen yhä uskotaan, ja hyvä niin. Se on myös pienen maan yksi vahva selkärangan nikama.
Selvää on, että Suomessa Ukraina on osa yllä mainittua järjestelmää. Mutta niin on Panamakin. Olisi bueno, että myös hallitus sen toteaisi yksiselitteisesti ääneen.
Pääministeri Petteri Orpolta kysyttiin äskettäin pääministerin haastattelutunnilla Yleisradiossa, mitä Grönlannin ja Panaman hallintaa hamuilevan Trumpin kaudelta on odotettavissa.
Orpon mukaan ensimmäisen kauden perusteella Trumpin puheisiin pitää suhtautua varauksin, ja Trump haluaa vahvistaa Yhdysvaltain asemaa kaupassa ja turvallisuudessa.
Maan konttiliikenteestä 40 prosenttia kulkee Panaman läpi, ja hongkongilaisyhtiö pyörittää satamia, pääministeri muistutti.
Ja sitten, vastauksen lopuksi: "…en usko mihinkään, yhtään, usko mihinkään esimerkiksi aseelliseen toimintaan, vaikka Grönlannin osalta", pääministeri Orpo sanoi. Vaikka Grönlannin osalta.
Jos nyt kuitenkin muistettaisiin myös kaukainen ja pieni Panama. Ihan jo siksi, että YK:ssa yleiskokouksineen pysyisi tuki Ukrainalle. Lisämausteena on se sääntömääräinen maailmanjärjestys.
Ja toivotaan, ettei somessa tule tarvetta tunnisteelle #slavapanama.