Älä ujostele jalkahoitoon hakeutumista, vaikka jalkapohjaa kaunistaisi känsä tai säärissä huljuisi metrikarva. Anna ennakkoluuloille kyytiä ja lue artikkelista, mitä jalka-ammattilaisen on mieltä yleisimmistä vääristä luuloista.
Kesällä suomalaiset kuoriutuvat esille villakalsongeistaan ja tennissukistaan. Talven piilossa muhineet jalat viedään näytille rannoille ja puistoihin sandaaleissa ja minihameissa. Jalkoja on saatettu viis veisata talven ja kevään ajan, joten kauniilta ne eivät ainakaan näytä. Älä ujostele jalkahoitoon mennessäsi, sillä ammattikosmetologit ovat varmasti nähneet jos jonkinlaisia karvasääriä ja kivuliaita kynsiä uransa tai koulutuksensa aikana.
Hyi, mitkä känsäjalat!
Suurin osa jalkahoitoon tai pedikyyriin asiakkaiksi tulevista häpeilee jalkapohjiaan, joista saattaa löytyä syylä tai vaikkapa känsä. Kynsisienisiä kynsiä ei kehdata näyttää ja ne esitellään häpeillen hoitajalle. Jalkahoitoon kannattaakin mennä rohkeasti, jotta tällaiset kovettumat ja syylät saataisiin pois. Vaikka syylä onkin tarttuva, ei asiasta kannata asiakkaana huolehtia, sillä kosmetologit työskentelevät hanskat kädessä.
Syylä saattaa helposti muuttua kivuliaaksi, kun sen ympärille muodostuu kovettumaa ja se pääsee painamaan jalkapohjan pieniä hermoja. Pienestä jutusta tulee äkkiä tuskallinen, jos sen jättää hoitamatta.
Pidä mielessä myös, että kynsisienikään ei aina ole kynsisientä. Varpaan potkaiseminen pöydänjalkaan voi muodostaa kynnen alle mustelman, joka paksuunnuttaa sitä ja saa kynnen näyttämään kynsisienen valtaamalta.
Kato ton säärikarvoja!
Kosmetologit harvoin edes kiinnittävät huomiota siihen, onko asiakkaalla säärikarvoja vai ei. Jos karvat vaivaavat itseään, voi jalkahoidon yhteydessä ottaa karvojenpoiston. Täytyy vai muistaa, ettei vahauksen jälkeen pääse nauttimaan koko jalkojen, vaan ainoastaan jalkaterien ihanasta hieronnasta. Säärikarvojen tupet jäävät karvojenpoiston jälkeen auki, ja jos alueelle laitetaan hierontavoidetta, saattaa se tukkia tupen. Uusista karvoista tulee helposti sisäänpäinkasvaneita ja kipeitä.
Kotona tehdyn karvanpoistonkin jälkeen kannattaa vältellä päivän ajan hikoilua esimerkiksi saunomisen tai urheilun merkeissä, koska tupeen saattaa päästä pöpö. Jos jalat kutisevat karvanpoiston jälkeen, voi niitä hangata froteepyyhkeellä tai kuivaharjaushanskalla, jotta karvatuppi pysyisi kauemmin auki. Näin uusi karva lähtee parempaan kasvuun.
Kutittaa!
Jalkahoitoammattilaisen ote on mahdollisimman napakka, jotta tarttuminen jalkaterään ei kutittaisi. Jalkapohjaan hoidon yhteydessä käytettävä pora saattaa kuitenkin kutittaa. Tälle ei voi mitään, mutta asiaan saattaa tottua ja hoidossa voidaan pitää taukoja.
Veitsi? Pora? Apua!
Jalkahoidossa käytetään kirurginveistä ja poraa. Vaikka ne kuulostavatkin pelottavilta, ovat hoitajat niitä käyttämään koulutettuja ammattilaisia. Esimerkiksi kirurginveitsen käyttöä jalkapohjaan opetellaan appelsiinin kanssa. Kosmetologiopiskelijat kuorivat ihoa muistuttavasta appelsiinista ohutta kerrosta. Välineiden käyttöä on myös harjoiteltu toisiin opiskelijoihin ennen tositoimia.
Veistä käytetään, koska sillä saa tehokkaimmin ohutta kerrosta ja kovettumaa päkiästä tai kantapäästä irti. Kerrostuma on joustamatonta sarveistumaa ja sitä saa veitsellä rapsutettua hiljalleen pois. Veitsen avulla työ on tarkkaa ja kerros lähtee juuri oikeasta paikasta pois. Veitsen terävää kärkeä voi käyttää vaikkapa känsänpohjan rapsutteluun. Hyvät työkalut nopeuttavat työtä.
Muista, että kotiraspausta ei suositella. Jos sitä tehdään liikaa ja liian suurelta alueelta, iho alkaa puolustautua ja kovettuu lisää. Rasvata jalkapohjia toki kannattaa!
Au, kun sattuu!
Jalkahoidon sattuminen riippuu asiakkaan kipukynnyksestä. Jos poralla porataan pitkään samasta paikasta, saattaa se polttaa. Jos taas esimerkiksi sisäänkasvanutta kynttä hoidetaan, saattaa se olla kipeä. Kynsi on tehnyt haavan ja tulehtunut ja sen ympärillä saattaa jopa olla märkivä rakkula. Vanhemmilla ihmisillä, jotka eivät enää pääse yhtä hyvin itse hoitamaan ja tarkastelemaan jalkojaan, saattaa olla kivuliaampia ja enemmän hoitoa vaativia kohtia jaloissaan.
Jos jalkahoitaja huomaa jalassa jotain omituista, jota ei itse pysty hoitamaan, ohjaa hän usein asiakkaan lääkärin pakeille. Viat jaloissa eivät poistu hammasta puremalla, vaan hoitamalla.
Diabetes, reuma, verenkiertosairaudet...
Jos asiakkaalla on verenkiertosairauksia, kestää pienenkin haavan vuotaminen kauemmin. Jos taas hänellä on diabetes, vältetään hoidossa veitsen ja poran käyttöä, koska raajojen verenkierto on yleensä heikentynyt ja paraneminen hitaampaa. Diabeetikoilla, jotka käyttävät insuliinia piikkeinä, verenkierto on myös heikompaa ja jaloissa saattaa olla tuntopuutoksia. Myös reuma saattaa aiheuttaa kipua ja suuret kasvaimet jaloissa estävät esimerkiksi hieronnan. Jos asiakas on kuitenkin perusterve, ei mitään esteitä hoidolla ole. Pahalla ihottumalla tai haavaisilla jaloilla hoitoon ei kannata tulla. Tällaiset hoidetaan pois ennen hoitoon tuloa.
Asiantuntijana Suomen Kosmetologikoulun johtaja, kosmetologi Tuija Piekkala.
Lue myös:
Erilainen jalkahoito – varpaista kalanruokaa
MTV3/Helmi
Teksti: Jenni Junkala
Kuvat: Shutterstock