Alkoholin suurkulutus on tunnettu dementian ja aivovaurioiden aiheuttaja, mutta tuoreen tutkimuksen perusteella myös kohtuullinen käyttö saattaa vuosikymmenten kuluessa heikentää aivojen toimintakykyä. Havainto on mielenkiintoinen, sillä kohtuukäytön on ajateltu olevan jopa hyväksi aivoille.
Havaintojen perusteella alkoholia säännöllisesti käyttävien aivojen hippokampuksesta löytyy surkastumaa sitä todennäköisemmin, mitä enemmän alkoholia henkilö käytti. Hippokampuksen vauriot voivat heikentää muun muassa muistia.
Yhteys oli voimakkain yli 20 alkoholiannosta viikossa juovilla (yksi alkoholiannos vastaa pientä olutpulloa tai -tölkkiä tai 12 cl viiniä). Heillä aivomuutoksia oli kuusi kertaa todennäköisemmin kuin osallistujilla, jotka käyttivät alkoholia harvemmin kuin kerran viikossa tai eivät lainkaan. Suurkuluttajilla havaittiin myös merkkejä aivojen valkean aineen muutoksista sekä joidenkin kielellisten toimintojen heikentymistä.
Yhteydet olivat heikompia osallistujilla, jotka käyttivät alkoholia kohtuullisesti, mutta heilläkin aivomuutokset olivat yleisempiä kuin tuskin lainkaan alkoholia käyttävillä. Kun noin 9–14 alkoholiannosta juovia verrattiin tuskin lainkaan alkoholia käyttäviin, hippokampuksen muutoksia oli enemmän juovilla kolme kertaa todennäköisemmin.
Tulokset perustuvat 550 keskimäärin 43-vuotiaan Whitehall II -tutkimukseen osallistuneen 30-vuotiseen seurantaan. Osallistujille tehtiin useita muistin ja muiden kognitiivisten mielentoimintojen tasoa mittaavia testejä, minkä lisäksi heidän aivonsa tutkittiin magneettikuvauksella seurannan lopussa. Osallistujilla ei ollut alkoholiriippuvuutta.
BMJ-lehdessä julkaistut havainnot ovat hyvin mielenkiintoisia, mutta ennen lisätutkimuksia on vaikea sanoa, kuinka pitkälti yhteydet johtuvat vain alkoholista. Jos tulokset varmistuvat, ne tukevat käsitystä, että nykyiset alkoholisuositukset eivät riitä estämään monia alkoholin terveyshaittoja. Aiemmin tänä vuonna ilmestyi myös samaan aineistoon perustuva tutkimus, jossa kohtuukäyttö yhdistettiin valtimoiden jäykistymiseen ja sitä kautta sydän- ja verisuonitautien riskiin.
