Kun läheisellä todetaan syöpä, sokin ja surun keskellä moni tuskailee sen kanssa, mitä sanoa. Vaikka tarkoittaisi hyvää, jotkin kommentit voivat satuttaa.
Muun muassa Grandparents- ja Prevention-verkkosivustoilta kootut neuvot ovat peräisin niin syöpäsairaiden kanssa ammatikseen työskenteleviltä kuin itse syöpää sairastaneiltakin. Lue, mitä syöpään sairastuneelle ei kannata sanoa, ja miten asiat voisi ehkä paremmin muotoilla.
Et sano mitään.
Tämä saattaa olla kaikista vastauksista pahin. Syöpä herättää monissa niin vahvoja tunteita, ajatuksia ja muistoja, että tilanteesta mieluummin jättäydytään pois. Muutaman diagnoosia seuraavan kysymyksen jälkeen joistakin läheisistäkään ihmisistä ei välttämättä kuulu mitään. Tällöin sairastunut tuntee olonsa hylätyksi ja loukatuksi.
Jos vaihtoehtoina on, että ystävä ei ota yhteyttä tai sanoo väärän asian, harva syöpään sairastunut valitsisi ensimmäisen. Älä siis jätä läheistä huomiotta. Sano vaikka, ettet ole varma, mitä sanoa, mutta olet hänen tukenaan – haluaa hän sitten puhua, itkeä tai vain unohtaa kaiken hetkeksi.
”Tiedän, miten pahalta sinusta tuntuu.”
Lause kuulostaa myötätuntoiselta, mutta ongelma on, että sinä et oikeasti tiedä, miltä toisesta tuntuu. Vaikka olisi itse sairastanut syövän, jokaisen kokemus on erilainen. Siksi tällaiset kommentit tuntuvat vähätteleviltä.
Sano sen sijaan, että et voi kuvitella, miltä toisesta tuntuu. Rehellisyys ja uskallus myöntää oma vajavaisuutensa avaa ovia. Kun on itse avoin, sairastunutkin ehkä rohkaistuu kertomaan, miltä hänestä oikeasti tuntuu.
”Kaikki tulee menemään hyvin.”
Totuus on, että sinä et tiedä, että kaikki tulee menemään hyvin – tai että toinen ”selviää tästä vielä vahvempana kuin ennen”. Siksi syöpää sairastava voi pitää tällaisia kommentteja vähättelevinä ja ärsyttävinä.
Vaikka on toki hyvä olla kannustava, on tärkeää, ettei osoita ylettömän perusteetonta optimismia tai kerro sairastuneelle, että hänen "pitää aina aina pysyä positiivisena”. Siitä voi tulla vaikutelma, ettei huomioi toisen ihmisen todellisia pelkoja, huolia tai surua. Jos on oksentanut koko yön tai tuntee olonsa muuten kamalaksi, harva jaksaa kuunnella yli-innokasta cheerleaderia.
”Olisit liikkunut enemmän/syönyt kasviksia/lopettanut tupakoinnin”.
Tietynlaiset elämäntavat nostavat syöpään sairastumisen riskiä, mutta nyt ei ole aika syytellä. Usein diagnoosin saaneet itsekin tuskailevat, miksi he sairastuivat, ja terveystottumuksista kysely vain lisää suolaa haavoille ja kuulostaa epäilyttävästi syyllistämiseltä.
Sitä paitsi syöpään sairastumiseen oikeastikin vaikuttavat monet tekijät – genetiikan, ympäristön ja elintapojen lisäksi sellaiset, joita ei edes tunneta. Kaikki syöpään sairastuvat eivät ole koskaan tupakoineet, juoneet alkoholia tai syöneet epäterveellisesti, mutta sairastuvat silti. Jos tarkat syyt tiedettäisiin, syöpiä tuskin olisi.
Sano sen sijaan, että ”sinä et ansaitse tätä” tai ”olen pahoillani, että näin tapahtuu sinulle”.
”Näytätpä kalpealta/kuihtuneelta/turvonneelta!”
Älä kommentoi sairastuneen ulkonäköä negatiivisessa mielessä. On hyvin todennäköistä, että hän on itse muutoksista tuskallisen tietoinen. Silloin ihmisten huomautukset saattavat vain nolostuttaa ja surettaa.
Kehu sen sijaan ystävän manikyyriä tai kerro vain, kuinka iloinen olet nähdessäsi hänet. Jätä ulkonäön kommentointi sikseen.
”Möttösen Marikin sairastui syöpään, ja hän…”
On yleensä parempi jättää kertomatta tarinat syöpään sairastuneista perheenjäsenistä tai tuttavista ja heidän sairauden kulustaan. Jokainen on erilainen, eivätkä nämä tarinat yleensä juuri auta. On toki ihan OK mainita, että olet nähnyt syövän läheltä jonkun toisen kautta – jos henkilö haluaa, hän voi itse jatkaa siitä keskustelua.
”Itken ja murehdin sinua koko ajan.”
Muista, että syöpä on sillä, joka sitä sairastaa. Läheiselläkin on oikeus itkeä, mutta liian usein sairastuneet joutuvat ponnistelemaan pitääkseen ihmiset ympärillään kasassa. Syöpäsairaan olisi tärkeää saada pitää huolta ennen kaikkea itsestään.
Sano sen sijaan, että sinusta tuntuu toisen puolesta pahalta ja että sinun kanssasi hän voi olla juuri niin kuin haluaa.
”No mutta tuohan on helppo syöpä.”
Sairastui sitten mihin syöpään ja minkä asteiseen tai laatuiseen tahansa, se on elämää muuttava diagnoosi. Silloinkin, kun ei ole välittömästi hengenvaarassa. Sairastunut ei kaipaa muistutusta siitä, että asiat voisivat olla pahemmin, eikä syöpien vertailusta ole apua.
Voit sen sijaan sanoa, että jos hän haluaa kertoa, kuuntelet kyllä lisää hänen sairastamastaan syövästä ja siitä, mitä hän käy läpi.
”Olet niin vahva taistelija!”
Syöpädiagnoosin saaneet ympäröidään eräänlaisella soturikuvastolla: heitä kutsutaan taistelijoiksi ja kannustetaan ”voittamaan taistelu”. Se voi tuoda joillekin kontrollin tunnetta, mutta toisille ainakin huonoina päivinä tunteen siitä, että he ovat epäonnistuneet. Uskaltaako tai kokeeko ihminen, että hän saa näyttää haavoittuvuutensa, jos muut koko ajan toistelevat, kuinka vahva hän on? Ehkä hän ajattelee, että niin tekevä on heikko tai ”häviää taistelun”.
Sano sen sijaan, että ihailet sitä, miten hienosti sairastunut pärjää asian kanssa. Pärjääminen ei tarkoita, että on ihmisenä vahva tai heikko, vaan se jättää tilaa niin hyville kuin huonoille päiville.
”Jos on mitään, mitä voin tehdä, sano vain.”
Tämä kuulostaa ystävälliseltä ja onkin sitä, mutta jättää liian paljon heilumaan ilmaan ja sairastuneen vastuulle. Syöpäsairaan pitäisi siis miettiä, mitä sinä voisit tehdä, ja rohjeta vielä myöhemmin kysyä asiasta erikseen. Kaikilla ei välttämättä ole voimia tai halua sellaiseen sairauden keskellä.
Ole sanoissasi tarkempi. Jätä sairastuneelle mahdollisimman vähän päätettävää tai tehtävää. Sano esimerkiksi, että valmistat hänen koko perheelleen ensi tiistaina lasagnea ja tuot sen paikan päälle. Tai että tulet pesemään pyykkejä ensi sunnuntaina tai käyttämään koiran ulkona maanantaina.
“Olen kuullut yhdestä uudesta hoitomuodosta, jossa…”
Se, että kerrot uusista lukemistasi hoitomuodoista, ei välttämättä tuo potilaalle toivoa, vaan lähinnä tunteen siitä, että yrität rauhoitella häntä. Ethän sinä luultavasti edes tiedä, onko jokin uusi hoito juuri hänen tapauksessaan ja syöpämuodossaan mahdollinen. Ja vaikka läpimurtohoidoista kirjoitellaan uutisissa, niihin on vaikea päästä, ellei ole päässyt mukaan jonkinlaiseen kokeeseen.
Kysy sen sijaan, onko sairastunut tyytyväinen hoitoonsa tai onko uusia lääkkeitä tai tekniikoita, joista voisi olla apua. Puhu siitä todellisuudesta, jonka kanssa potilas on tekemisissä.
”No, ainakin saat uudet rinnat!”
Huumori voi olla tärkeä selviytymiskeino ja yksi lähestymistapa myös tukeen ja kannustukseen. Mutta anna syöpää sairastavan johtaa sitä: jos hän löytää hauskan puolen esimerkiksi hiustenlähdön tai hajuaistin muutosten kaltaisista hoitojen sivuvaikutuksista, voit ehdottomasti yhtyä nauruun. Vitsiä itse ensin vääntävän pitää kuitenkin olla varma, että sairastunut pystyy käsittelemään ja ottamaan sen huumorilla.
Lähteet: Grandparents.com, Prevention.com, Cancer.org