Autokoulut saavat tasaisin väliajoin yhteydenottoja ajopelkoisilta ajokortin omaavilta suomalaisilta kuskeilta.
Olen ajanut ajokortin vuonna 2007. Sen jälkeen muutin ulkomaille, ja itse ajokortti on toiminut lähinnä henkilöllisyyden varmistuksessa kaupan kassalla.
Paatuneena kaupunkilaistyttönä ja joukkoliikenteen suurkuluttajana autolla ajamisesta ei koskaan tullut rutiinia. En ole koskaan edes omistanut omaa autoa, eikä äitini koskaan antanut lupaa harjoitella ja kehittää ajotaitoja hänen kallisarvoisella pikkupirssillään.
Osittain myös omasta luontaisesta arkuudestani johtuen kynnys palata kuskiksi on vuosien aikana kasvanut todelliseksi rattifobiaksi.
En usko, että olen ainoa suomalainen ajokortin omaava henkilö, jolle on käynyt samoin.
– Se on täällä Helsingissä yleistä, koska meille tulee näitä yhteydenottoja tosi paljon. Melkein viikottain tulee henkilöitä, jotka ilmoittavat, etteivät ole ajaneet pitkään aikaan ja täytyisi aloittaa ihan nollasta, kertoo autokouluyrittäjä ja Stadin autokoulun opettaja Kristiina Anunti.
Mitä jo kerran opittujen ajotaitojen verestäminen oikein vaatii? Entä täytyykö apua aina hakea ammattilaiselta, vai voiko liikenteeseen palata ilman autokoulun kalliita preppaustunteja?
Selvitin omien ajotaitojeni todellista tilannetta Kristiina Anuntin johdolla Helsingin Suvilahdessa. Katso videolta, kuinka rattiin paluu lopulta sujui.