Jos aivoverenkiertohäiriöpotilas ei pääse kuntoutukseen välittömästi akuuttihoidon jälkeen, hän on vaarassa joutua loppuelämäkseen laitoshoitoon. Kunnissa pääasiassa iäkkäiden potilaiden kuntoutus nähdään monesti turhana rahanmenona.
Vuosittain lähes 25 000 suomalaista sairastuu aivoverenkiertohäiriöön ja menettää vaihtelevissa määrin liikkumis-, puhe- ja ajattelukykyään.
– Isoissa tutkimuksissa on todettu, että 40–50 prosenttia aivoverenkiertohäiriöpotilaista tarvitsisi aktiivista, moniammatillista kuntoutusta, ja noin 15 prosenttia Suomessa pääsee sellaiseen, neurologian erikoislääkäri Mika Koskinen sanoi Studio55.fi-lähetyksessä.
Käypä hoito -suositusten mukaan jokaiselle aivoverenkiertohäiriöpotilaalle tulee tehdä kirjallinen kuntoutussuunnitelma, joka perustuu esimerkiksi fysio- ja puheterapeuttien arvioihin. Jotta kuntoutus onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla, se tulisi myös aloittaa heti potilaan voinnin salliessa. Käytännössä tämä tarkoittaa siirtymistä kuntoutusosastolle heti noin viikon kestävän akuuttiosastohoidon jälkeen.
– Hyvissä tapauksissa niin käykin. Mutta valitettavan usein se arvio menee kolmen kuukauden päähän, jolloin kuntoutus on jo paljon myöhässä. Tutkimuksissa on todettu, että silloin ei enää voida saavuttaa niin hyviä tuloksia kuin heti kuntouttamalla.
Koskinen totesi, että isolla osalla akuuttiosastolta kotiin lähetettävistä ja vasta kolmen kuukauden päästä seuraavan kerran tarkistettavista potilaista on edessään loppuelämän kestävä laitoshoito.
Omainen, näin autat läheistäsi
Jos oma läheinen on aivoverenkiertohäiriön jäljiltä huonossa kunnossa eikä hänelle olla järjestämässä kuntoutusta, kannattaa puhua asiasta hoitavalle lääkärille heti akuuttiosastolla.
– Suurin osa potilaista kieltää oireensa. Täytyy mennä sanomaan sille hoitavalle lääkärille, että huomaatko: ei se ymmärrä, mitä sanon, ei se itse asiassa löydä edes vessaan täällä osastolla. Hän ei ole terve, vaikka siltä näyttää, Mika Koskinen selittää.
– Jonkun terapeutin täytyy tutkia potilas ja ymmärtää, että hän tarvitsee sen kuntoutuksen. Jos nämä alkuarviot edes tehdään, silloin potilas yleensä ohjautuu aktiivisempaan paikkaan.
