Äiti ei antanut pojan syrjäytyä: lorvailijasta tuli myyntitykki

Sailan pojalla oli vaikea teini-ikä. Kouluongelmien ja tottelemattomuuden lisäksi poika jäi kiinni kannabiksen käytöstä. Sailasta tuntui, että poika oli luisumassa väärälle polulle ja hän tahtoi auttaa tätä saamaan elämänsä hallintaan.

– Poikani on ollut aina haastava. Hänellä on todettu ADHD, ja koulussa on ollut hankaluuksia. Teini-ikä alkoi 12-vuotiaana, ja se oli astetta haastavampi kuin nuorilla tavallisesti. Luvattomia mopoajeluja, varastelua ynnä muuta, Saila* kuvailee.

Saila kinasi pojan kanssa siivoamisesta, avainten unohtamisesta, autokyydeistä ja rahan antamisesta. Poika oli vaivoin saanut suoritettua peruskoulun, joten jatko-opintoja hän ei suunnitellut. Sailaa harmitti, ettei 16-vuotiasta miehenalkua kiinnostanut hankkia edes työtä itselleen.

Helmikuisena iltana vuonna 2012 Saila pistäytyi pojan huoneessa ja tunsi oudon hajun. Se oli kuulemma peräisin hajuvedestä. Sailan epäilykset heräsivät, ja hän tenttasi, mitä tupakkaa poika kävi ostamassa. Sängyllä lepäsi vihreä savukeaski. Voiko tupakka haista niin oudolle? Aski oli täynnä vihreää, kuivattua marihuanaa.

– Pojan suhtautuminen kiinnijäämiseen oli rauhallinen. Hän ei nähnyt siinä mitään pahaa. Ihmetteli, enkö tajua, että tämä kuuluu nuoruuteen, Saila päivittelee.

Pojan terveyden lisäksi nousi huoli siitä, miten luvattoman päihteen käyttö vaikuttaa muuhun perheeseen ja etenkin Sailan miehen nuoriin lapsiin. Mies saattaisi menettää tapaamisoikeuden jälkikasvuunsa, jos ovella alkaisi juosta poliiseja tai velkojia.

– Sain pojalta lupauksen, ettei hän käytä enää ruohoa. Kerroin tilaavani kotitestiliuskoja ja testaavani häntä niin kauan, että testi näyttää puhdasta, Saila sanoo.

Saila tarjosi apua kannabiksesta eroon pääsemisessä, mutta poika ei kokenut tarvitsevansa sitä. Saila soitti silti Irti huumeista ry:een kysyäkseen toimintaohjeita.


”Käytimme porkkanaa ja keppiä”


Lupauksista huolimatta poika jäi kiinni kannabiksen polttamisesta yhä uudestaan. Pojan mielestä äiti vahti ja puuttui liikaa hänen elämäänsä, ja häntä alkoi ahdistaa. Silloin oli poltettava marisätkä rauhoittuakseen.

– Päätin, että 3o päivän kuluttua testiluiskan tulee näyttää negatiivista tai poika lähtee vieroitukseen. Sosiaalityöntekijä puolsi suunnitelmaa. Kun aika oli kulunut, poika tunnusti, ettei tarvitse tehdä koko testiä. Se olisi positiivinen. Lupasin soittaa sosiaalitoimistoon ja kysyä, mitä tehdään, Saila kertoo.

Päätettiin, että pojan täytyy käydä A-klinikan huumetesteissä kerran viikossa. Jos tuloksissa on viitteitä kannabiksen käytöstä, siirrytään radikaalimpaan ratkaisuun.

– Teimme virtsatestejä kotona ja aina tuli uusi pettymys. Lupasimme antaa jotain, jos testi on puhdas. Käytimme porkkanaa ja keppiä. Aina luotin uudestaan ja taas petyin, Saila suree.

Sailan mies ehdotti, että yritetään kannustinta. Jokainen puhdas testi tietäisi viikkorahaa. Poika innostuikin aluksi ajatuksesta, mutta ei lopulta halunnut enää puhua siitä. Polttaminen ilmeisesti kiinnosti enemmän.

– Poika oli flegmaattinen, eikä nähnyt itse tässä mitään ongelmaa. Kun minä luin netistä, että kannabis on laiton huume, poika vain nauroi. Hän kuulemma tuntee todella paljon kavereita, jotka käyttävät kannabista, eikä heillä ole ongelmia, Saila muistaa.

Poika alkoi saada raivokohtauksia, kun asiat eivät menneet hänen tahtonsa mukaan. Myös äiti sai usein kuulla kunniansa. Poika kertoi aggressiivisuudestaan itse A-klinikalla. Hän sai akupunktioon perustuvan korvanapin, joka auttaa ADHD-potilaita rauhoittumaan.


Poliisit ovella


Heinäkuussa Saila heräsi keskellä yötä ovikellon soittoon. Poliisi palautteli kotiin poikaa, joka oli löytynyt alikulkutunnelista polttelemassa pilveä. Poika päätettiin sijoittaa nuorisokotiin neljäksi kuukaudeksi.

– Keskustelimme siitä, mitä sanomme perheen pienimmille pojan olinpaikasta. Poika tuumasi, että miksei heille voisi sanoa totuutta. Hänellä on elämänhallinnan kanssa ongelmia, hankaluuksia teini-iässä. Suoruus on pojan elämänasenne. Hän on omalla tavallaan härskin avoin. Hän jää myös kiinni, kun ei osaa valehdella, Saila toteaa.

Poika pääsi ammattikouluun. Hän oli innoissaan, sillä nyt hän pääsisi pois nuorisokodista. Silmissä siinsi haave myös omasta kämpästä. Poika pääsi kotiin, mutta jos hän polttaisi kannabista tai pinnaisi koulusta, hän joutuisi takaisin nuorisokotiin.

Samalla sovittiin, että kun koulu alkaa, poika huolehtii itse sinne lähtemisestä sekä koulutehtävistä. Saila ei enää puuttuisi niihin, koska pojan on itsenäistyttävä.

Syyskuussa pojan kiinnostus kouluun oli lopahtanut. Hän haikaili työpajalle, koska siinä tienaisi rahaa. Saila löysi pojan repusta bongin ynnä muut ruohon polttamisen välineet, ja vastusteluista huolimatta poika lähetettiin takaisin nuorisokotiin.

– Saimme kuulla, että poika etsii uusia kannabiksen välittäjiä. Ohjaaja oli puhunut pojalle, että nuorisokodissa ei voi käyttää huumeita tai tulee lähtö toiseen paikkaan, Saila kertoo.


Oikea ala löytyy


Loppuvuodesta pojan käytös oli parantunut ja seulatkin olivat puhtaita. Marraskuussa poika pääsi kotikokeiluun. Hän työskenteli läheisellä työpajalla ja säännölliset testit tehtiin terveyskeskuksessa sekä kotona.

Joulukuussa työpaja ei enää innostanut poikaa. Virtsatesti näytti positiivista. Saila sopi sosiaalityöntekijän kanssa, että poika pannaan hoitoon, heti joulun jälkeen.

– Poika joutui Suomen tiukimpaan laitokseen. Vaikka paikka oli sääntöineen ja rajoineen rankka, pidin tuosta järjestelmällisyydestä. Omaohjaaja pystyi kahden viikon tuttavuuden perusteella kuvailemaan yksityiskohtaisesti pojan luonteen ja toimintaperiaatteet, Saila kehuu.

Tammikuussa poika sai työpaikan puhelinliittymien myyjänä ja osoittautui eteväksi alalla. Pojan käytös parantui alkuvuoden aikana, ja maaliskuussa keskusteltiin jo itsenäistymisvaihtoehdoista.

Toukokuussa poika pääsi muuttamaan itsenäistymisasuntoon. Asiakaspalaverissa laitoksessa kerrottiin, että poika on puhelinmyyntifirman toiseksi paras myyjä. Testit näyttivät puhdasta, joten sovittiin, että poika saa asua asunnossa kotiuttamiseen asti.

– Poika on ollut kohta vuoden puhtaana. Hän asuu omillaan ja käy töissä. Olen ylpeä hänestä, Saila kehuu.

Saila kirjoitti puolentoista vuoden ajan raporttimaista päiväkirjaa pojan touhuista ja julkaisi tekstin omakustanteena Poika ja kannabis – Äidin päiväkirja. Saila toivoo, että kirjasta olisi apua vanhemmille, jotka painivat samanlaisten asioiden kanssa. Sailan mukaan se kertoo rohkaisevasti siitä, miten yksi perhe pääsi vaikeuksien kautta voittoon ja nuori löysi oman paikkansa.

– Tällaisista asioista ei kehdata puhua, koska niistä tuomitaan. Apua pitäisi kuitenkin hakea ajoissa, Saila vetoaa.

*) Nimi muutettu

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.


Kuvat: Colourbox.com

Lue myös:

    Uusimmat