Sotien jälkeisessä Suomessa alettiin kouluttaa vuonna 1945 lapsiperheiden avuksi kokonaan uutta ammattikuntaa, niin sanottuja kotisisaria. Yksi heistä oli Studio55.fi-lähetyksessä vieraillut Aila Hakkarainen. Aila muistaa vieläkin, kuinka heidät opetettiin siihen, että perunaakaan ei saanut haaskata. Toisaalta niukkuudessa kaikki puhalsivat yhteen hiileen.
Väestöliiton organisoima kotisisartoiminta tuli tarpeen monellakin tapaa: niin autettiin lapsiperheitä pyörittämään arkea ja toisaalta luotiin nuorille naisille työpaikkoja.
– Sodassa oli menetetty niin paljon – 100 000 miestä meni –, niin se tiesi sitä, että suomalaiset naiset jäävät ilman avioliiton mahdollisuutta. Että täytyy itse saada leipänsä, kotisisareksi vuonna 1950 valmistunut Aila Hakkarainen kertoi Studio55.fi-lähetyksessä.
Aila asui lähes kaksi vuotta kestäneen koulutuksen ajan samassa huoneessa seitsemän muun tytön kanssa. Pulaa oli kaikesta, ja nälkä oli jatkuvasti.
– Illalla aina yksi tyttö lähti ”leipävarkaisiin”. Minäkin monet kerrat heräsin leipäpala vieressäni aamulla, koska varkaissa käynyt jakoi sen leivän jokaiseen sänkyyn.
Aila muistelee ihmisten välistä yhteishenkeä lämmöllä.
– Sitä yhteyttä korostettiin, ja se oli aivan konkreettisesti olemassa. Se löytyi ihan kaikkialta se yhteishenki. Sitä ihmettelinkin sitten myöhemmässä vaiheessa, kun ihmiset alkoivat vaurastua, että se oli katoamassa se yhteishenki siinä vaiheessa, kun ihmisille alkoi tulla vähän enempi. Kun oltiin yhtä köyhiä kaikki, kaikki halusivat auttaa toisia.
”Jos jokainen heittää yhden perunan pois, mitä se tietää Suomen maassa”
Työssään kotisisarena Aila näki hyvin sodan vaikutukset myös perheellisten suomalaisten elämään.