Apulanta-yhtyeen nokkamies kuvailee uutuuskirjassa, että isän kuolema oli hänen lapsuutensa loppu.
Uutuuskirjassa Mihin minä uskon (WSOY) Toni Wirtanen kertoo, kuinka hän kouluikäisenä löysi isänsä sohvalta kouristelemasta.
– Palatessani koulusta kotiin löysin hänet taistelemassa hengestään. Olin tuolloin 12-vuotias, ja toimin kylmän rauhallisesti. Tilasin ensin ambulanssin ja soitin sen jälkeen äidilleni. Odottaessani apua isä menetti tajuntansa ja lyyhistyi käsivarsilleni, Wirtanen kertoo traagisesta tapahtumasta.
Selvisi, että Wirtasen isä oli saanut aivoverenvuodon, johon hän seuraavana päivänä menehtyi. Wirtasen mukaan toisen vanhemman kuolema oli käännekohta hänen elämässään, johon myös lapsuus loppui.
– Isäni kuoleman jälkeen minusta tuli vakava ja vastuuntuntoinen lapsi. Kannoin suurta huolta äitini jaksamisesta. Yritin olla kotona mahdollisimman kypsä ja viisas, jotta en olisi aiheuttanut hänelle ylimääräisiä murheita.
Pelkotiloja ja kuolemanpelkoa
Wirtasen Apulanta-yhtyeen alettua menestyä musiikkimarkkinoilla, hän otti kertomansa mukaan menettämänsä nuoruuden takaisin juhlimalla ja käyttämällä paljon alkoholia.
Artisti alkoi kärsiä pahenevista pelkotiloista ja kuolemanpelosta. Lääkäriin hakeuduttuaan hän sai diagnoosiksi ahdistushäiriön, keskivaikean masennuksen ja paniikkioireet. Hän söi oireisiinsa useiden vuosien ajan psyykenlääkkeitä, joista hän myöhemmin pääsi eroon.
Wirtasen mukaan kyseessä oli hänen elämänsä pisin ”pimeä aikakausi”.
– Jos voisin jättää elämästäni jonkun ajanjakson elämättä, jättäisin tuhon kauden väliin. Aiheutin noina vuosina pahaa sekä itselleni että läheisilleni, Wirtanen sanoo kirjassa.