Ilmastoasiantuntija Aarne Granlund koki elävänsä toisin kuin opettaa. Kun koronapandemian leviämisestä alkoi tihkua tietoa vuoden 2020 alussa, Granlund teki ratkaisun ja muutti Helsingistä pikkupaikkakunnalle, joka on Suomen kärkeä ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä. Samalla putosivat omat päästöt murto-osaan entisestä.
Maastopalot leviävät Kanadassa kulovalkean tavoin, Keski-Euroopassa tulvii. Suomessa Kalajoella riehuu pahin metsäpalo 50 vuoteen.
Ilmastoasiantuntija Aarne Granlund kertoo MTV Uutisille, että Saksaa ja Belgiaa kurittaneen tulvakatastrofin tapahtuminen oli ennakoitavissa jossakin välissä. Kanadan maastopalot ovat jotain muuta.
– Se, mitä Euroopassa tapahtuu tällä hetkellä, on suunnilleen vielä kaikkien luonnontieteilijöiden muodostamissa skenaarioissa ja malleissa. Sateisuus lisääntyy, koska kuumempi ilmakehä pitää enemmän vettä. Kanadan tapaus on taas liian äärimmäinen. Lämpötilapoikkeama oli jo nyt yli tämän vuosisadan puolivälin jälkeen mallinnetuista pahimmista skenaarioista, Granlund sanoo.
– Kansainväliset tutut, jotka tekevät kovaa tiedettä, eivät ymmärtäneet tilannetta. Se oli todella yllättävää.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
3:15
Ristiriita puheiden ja valintojen välillä
Granlund kertoo seuranneensa ilmastouutisia jo ainakin vuodesta 2014 lähtien. Hän on omien sanojensa mukaan siis tottunut äärimmäisyyteen.
Häntä järisyttää nykyisessä tilanteessa kuitenkin etenkin se, ettei valtiotasolla olla toimittu riittävästi.
– Ilmastonmuutoksen hillintää on nyt yritetty tieteen ja kansalaisyhteiskunnan kautta tuoda valtion tasolle, mutta se ei ole oikein mennyt perille. Pelkkien tavoitteiden sijasta tarvitaan ison mittakaavan politiikkatoimia.
Granlund mainitsee heti perään Suomen kunnat, jotka ovat lähteneet toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Hänestä reagointi on nopeaa ja toimet ovat myös konkreettisia.
Granlund kehuu omaa kuntaansa Liperiä, jonne hän muutti koronapandemian alussa Helsingistä. Sitä ennen hän tutki, kirjoitti ja puhui ilmastonmuutoksesta julkisuudessa, mutta alkoi kokea ristiriitaa puhumiensa asioiden ja valintojensa välillä.
– En itse elänyt sen mukaan, että ottaisin puhumani tieteen vakavasti. Työni ja elämäni välillä vallitsi epäjatkuvuus, joka vaivasi.
Liperi yksi jo hiilineutraaleista kunnista
Granlund on työskennellyt ilmastonmuutoksen parissa esimerkiksi Sitrassa projektikoordinaattorina. Hän opiskeli ulkomailla, mutta kansainvälinen ura ei häntä enää houkutellut.
– Päädyin ainoalle mannerten väliselle lennolleni matkustaessani puhumaan ilmastonmuutoksesta New Yorkin Ilmastoviikoille ja Yalen yliopistoon. Joku Greta Thunberg osaa kuitenkin tehdä sitä luultavasti paremmin kuin minä, Granlund toteaa naurahtaen.
Granlund kaipasi elämänmuutosta ja muutti Liperiin maaliskuussa 2020 juuri ennen kuin Uudenmaan rajat menivät koronaviruksen takia kiinni. Granlund valitsi Liperin, koska se on yksi nopeimmista hiilineutraaliksi pyrkivistä kunnista. Liperi kuuluu Hinku-kuntien verkostoon, joita on Suomessa 70.
– Tässä verkostossa työ ilmastonmuutoksen torjumiseksi on erittäin nopeaa ja konkreettista, hän toteaa.
Liperi valikoitui Granlundin asumispaikaksi muidenkin seikkojen perusteella: kansallispuistojen läheisyys, mahdollisuus perhokalastukseen ja bussimatkan päässä oleva yliopistokaupunki Joensuu olivat kaikki tärkeitä tekijöitä Granlundin valinnassa.
Asumisjärjestelyt muuttuivat myös mieleisemmäksi, kun tilaa tuli rutkasti lisää. Helsingin pieni yksiö vaihtui rivitaloasuntoon – pienemmällä vuokralla.
Elokapinan vaatimus epärealistinen
Myös Joensuun ilmastotoimet saavat kehut Granlundilta. Kaupunki pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2025 mennessä.
Esimerkiksi Elokapina-liike vaatii Suomeen hiilineutraalisuutta juuri tällä tavoitteella, mutta hallitus tavoittelee sitä vasta vuoteen 2035 mennessä. Joensuu on kuitenkin asettanut kovemman tavoitteen.
– En tunne maailman mittakaavassa kovin montaa kaupunkia, jotka pyrkivät tähän. Se säteilee mielestäni ympäristökuntiin, kuten Liperiin. Nyt Liperissä odotetaan esimerkiksi tuulivoimahanketta, joka laajenee entisestään, Granlund toteaa.
Elokapinan vaatimusta valtion 2025-tavoitteesta hän pitää epärealistisena.
– Energiajärjestelmien rakentaminen kestää niin pitkään, ettei se ole teknologian puolesta mahdollista.
– Jos mietimme skenaariota, että kulutus loppuisi jostain syystä täysin, niin siinäkin voi tulla oikeudellisia ongelmia. Toisaalta itse olen vähentänyt päästöjä 70-80 prosenttia vuoden aikana.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
1:53
Yksilö vastuu vai rakenteet?
Yksi suurista keskustelunaiheista ilmastonmuutoksen torjunnassa on, onko sen hillitsemisessä vastuu enemmän yksilöllä vai isommilla toimijoilla – rakenteissa?
Kysymys saa Granlundin mietteliääksi.
– Joidenkin kansalaisaktivistien mielestä ilmastonmuutos on sadan suurimman yrityksen ja valtion vika, ei koskaan yksilön. Akateemiset tutkijat saattavat kuitenkin myös laskea kulutuksen päästöjä. Heidän näkökulmansa on tärkeä Suomen kaltaisessa maassa, jossa iso osa päästöistä muodostuu ihmisten kuluttamisesta.
– 70 prosenttia päästöistä Suomessa muodostuu ihmisten kulutuspäätöksistä, hän tiivistää.
Granlundin mielestä ihmisten valinnoilla onkin todella suuri merkitys.
– Minua kiinnostaa se, miten voisimme elää kokonaisvaltaisesti kestävästi. Silloin on pakko katsoa myös ihmisten kulutusvalintoja, eli asumista, liikennettä, ruokailua ja muuta kulutusta, Granlund sanoo.
Suomalaisen päästöjen pitäisi pudota neljäsosaan
Muuton jälkeen Granlund lähti pian tutustumaan paikallisiin politiikan kautta. Granlund pyrki Liperin kunnanvaltuustoon kevään kuntavaaleissa kokoomuksen listoilta.
Hän sai 30 ääntä ja pääsi varavaltuutetuksi.
Ratkaistaanko ilmastonmuutoksen haaste markkinataloudella?
– Yhteiskunnassa menestyminen ei pitäisi olla ongelma. Eihän täällä kukaan haluaisi hirveästi tehdä mitään, jos ei menestyisi. Sitä pitäisi kuitenkin miettiä sillä lailla, ettei se aiheuttaisi kohtuuttomia päästöjä.
– Täällä ilmastotoimia tehdään mielestäni myönteisyyden kautta. Sitä ei nähdä rasitteena. Hinku-kunnat ovat lähteneet oma-aloitteisesti toimimaan asian puolesta.
Poliitikkona hän penää myös toimia valtion tasolla. 2030-luvulla ei hänen mukaansa saisi olla enää aktiivisia päästöjä sähkön tuotannossa ja liikenteen päästöjen pitäisi olla huomattavasti pienemmät kuin nyt.
Ihmisten pitäisi yhtä lailla vähentää päästöjä kulutuksesta.
– Suomalaisen keskimääräinen päästö vuodessa on 10 tonnia hiilidioksidi-ekvivalenttia, ja se on todella korkea luku siihen nähden, mitä sen pitäisi olla kymmenen vuoden päästä. Luvun pitäisi olla silloin 2,5 tonnia.
Yksilön kulutuksen pitäisi siis pudota neljäsosaan nykyisestä, mikäli pyrkimys on täyttää Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet.
– Tällä 2,5 tonnilla lentää Balille. Siitä saa vähän mittasuhdetta.
Seinä tulee vastaan ennen pitkää
Politiikan ohella Granlund kuuluu kestävän kehityksen ENO-kouluverkoston hallitukseen ja toimii kevytyrittäjänä. Hän puhuu ilmastonmuutoksesta ja toimista erilaisissa tilaisuuksissa ja kirjoittaa.
Ajallisesti hän tekee Helsingin aikaan verrattuna vähemmän töitä.
Granlund myöntää, että nykymenolla voidaan jatkaa, mutta seinä tulee ennen pitkää vastaan.
– Me voimme mennä vielä 5-10 vuotta tätä suuntaa miettimättä isoja valintoja, mutta jossain vaiheessa järjestelmä ei enää toimi.
– Nyt pitäisi miettiä, mitä me taloudelta ja kulutukselta haluamme.
Granlund on tyytyväinen Pohjois-Karjalassa. Perinteinen elämäntapa Liperissä viehättää häntä. Granlund ei koe myöskään luopuneensa juuri mistään. Elämänlaatu on hänestä kohonnut ja hän on edelleen mukana kansainvälisissä verkostoissa etäyhteyksien kautta.
Granlundille elämänmuutos on vaikuttanut myönteisellä tavalla.
– Olen henkisesti aika tasapainoisessa tilassa. Se on suuri saavutus näiden uutisten keskellä.