Espoolaisen yläkoulun vakiokalustoon kuuluu noin 400 oppilasta – ja yksi leonberginkoira. Terapiakoira Kyösti on otettu osaksi pienryhmäluokan arkea.
Jos terapiakoira Kyösti olisi oppilas, se olisi taatusti espoolaisen Karakallion koulun suosituin kaveri. Kun valtava karvaturri kulkee koulun käytävällä, lähes jokainen vastaantulija moikkaa, ja moni haluaa hieman rapsuttaakin.
Kyöstin omistaja, pienryhmäluokan opettaja Reetta Helenius tuo parina, kolmena päivänä viikossa koiransa opetuksen tueksi. Kyöstistä on hyötyä etenkin hermostuneiden oppilaiden rauhoittelussa, mutta peräti 75-kiloinen nelijalkainen tuo oppitunneille iloa monin tavoin.
– Jos jollakin meinaa mennä hermot, Kyösti on paikalla jo ennen kuin itse edes huomaan, Helenius hehkuttaa.
– Kyösti itse aistii, kun vaikkapa kahden ihmisen jännitteet alkavat kiristyä. Koiran läsnäolo toimii ilmapiirin rentouttajana ja stressitasojen laskijana.
Koostaan huolimatta nappivalinta
Yksivuotias koira on vielä työuransa alussa – keikkaa on pukannut aktiivisesti viime syksystä lähtien. Helenius sai idean jo aiemmin kuultuaan toisesta espoolaiskoulusta, jossa koiraa on hyödynnetty erityistarpeisten oppilaiden opetuksessa.
Kyösti on rodultaan leonberginkoira. Saksalaisen rodun edustajat ovat isokokoisia perhe- ja seurakoiria, jotka tunnetaan tottelevaisuudestaan ja oppivaisuudestaan. Rotu tulee erityisen hyvin toimeen lasten kanssa.
