Espoolaisen yläkoulun vakiokalustoon kuuluu noin 400 oppilasta – ja yksi leonberginkoira. Terapiakoira Kyösti on otettu osaksi pienryhmäluokan arkea.
Jos terapiakoira Kyösti olisi oppilas, se olisi taatusti espoolaisen Karakallion koulun suosituin kaveri. Kun valtava karvaturri kulkee koulun käytävällä, lähes jokainen vastaantulija moikkaa, ja moni haluaa hieman rapsuttaakin.
Kyöstin omistaja, pienryhmäluokan opettaja Reetta Helenius tuo parina, kolmena päivänä viikossa koiransa opetuksen tueksi. Kyöstistä on hyötyä etenkin hermostuneiden oppilaiden rauhoittelussa, mutta peräti 75-kiloinen nelijalkainen tuo oppitunneille iloa monin tavoin.
– Jos jollakin meinaa mennä hermot, Kyösti on paikalla jo ennen kuin itse edes huomaan, Helenius hehkuttaa.
– Kyösti itse aistii, kun vaikkapa kahden ihmisen jännitteet alkavat kiristyä. Koiran läsnäolo toimii ilmapiirin rentouttajana ja stressitasojen laskijana.
Yksivuotias koira on vielä työuransa alussa – keikkaa on pukannut aktiivisesti viime syksystä lähtien. Helenius sai idean jo aiemmin kuultuaan toisesta espoolaiskoulusta, jossa koiraa on hyödynnetty erityistarpeisten oppilaiden opetuksessa.
Kyösti on rodultaan leonberginkoira. Saksalaisen rodun edustajat ovat isokokoisia perhe- ja seurakoiria, jotka tunnetaan tottelevaisuudestaan ja oppivaisuudestaan. Rotu tulee erityisen hyvin toimeen lasten kanssa.
Kyöstiä ei silti laitettu tehtäväänsä kuiviltaan. Luokkahuoneeseen pääsyä edelsivät harjoitukset ruuhkaisilla paikoilla, kuten raitiovaunuissa.
Oppilaat ovat ottaneet Kyöstin vastaan suurella riemulla. Koira auttaa läsnäolollaan oppilaita selviämään joskus tylsiltä tuntuvista oppitunneista.
Kahdeksannen luokan oppilas Samu Anttila kehuu nelijalkaisen tuovan iloa ja piristystä luokkahuoneeseen.
– Silitämme Kyöstiä välitunneilla ja joskus oppitunneilla. Kyöstille annetaan ruokaa ja sitä viedään ulos. Luonteeltaan se on kiltti, ei hauku. Sellainen mammanpoika, Anttila kertoo.
Myös luokkatoveri Lauri Slip vahvistaa Kyöstin läsnäolon lisäävän keskittymistä opiskeluun.
– Jos joku alkaa riehua, Kyösti rauhoittaa. Parasta on, kun sitä rapsuttaa, ja Kyösti alkaa kinuamaan lisää rapsutuksia, Slip naurahtaa.
Terapiakoira tarjoaa oppilaille myös vastuutehtäviä. Jos koulutyö alkaa tuntumaan tiukalta, voi Kyöstiä lähteä viemään pienelle kävelylle.
Koiralla on luokkahuoneessa oma lepopaikka ja leluja, ja oppilaiden kontolla on esimerkiksi juomapuoli.
– Viemme sitä ulos, täytämme vesikuppia ja välillä annamme karkkeja, Slip luettelee.
Kaikesta päätellen terapiakoira on todella pidetty hahmo koulussaan, mutta viihtyykö Kyösti itse työssään?
– Kyösti tykkää tästä paljon, opettaja Helenius nauraa.
– Hän itse valitsee aamuisin, milloin tulee töihin. Hän on ovella valmiina, suorastaan lentää kouluun ihan onnessaan. Jos hän joskus ei pääse, vaikka on itse ajatellut pääsevänsä, hän itkee dramaattisesti kotona, Helenius kuvailee.
