Kysy liikenneturvallisuudesta -sarjassamme lukijoiden kysymyksiin vastaavat liikenneturvallisuuden asiantuntijat joka perjantai. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen autot(a)mtv.fi. Vastaajana on tällä viikolla Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen.
Kysymys: Millainen on turvallinen ajoasento?
Vastaus: Nykyaikaisten autojen istuimet ovat monipuolisesti säädettävissä. Osa kuljettajista ei kuitenkaan jaksa paneutua ajoasennon säätämiseen, vaikka kyse olisi vain muutamasta kymmenestä sekunnista.
Tyypillinen virhe on, että kuljettaja ajaa raajat suorina. Tämä johtuu siitä, että istuin on liian kaukana polkimista ja selkänoja makaavassa asennossa. Myös pääntuen ja turvavyön säädöt jäävät kiireessä usein tekemättä.
Oikealla ajoasennolla saavutetaan monta etua:
- Auton hallinta on helpompaa.
- Autosta näkee ulos paremmin.
- Pidempikin ajomatka sujuu paikkojen puutumatta.
- Vaaratilanteessa toimiminen on helpompaa.
- Onnettomuuteen jouduttaessa auton turvalaitteet toimivat todennäköisemmin suunnitellusti.
Ohjeet oikean ajoasennon löytämiseksi
1. Ensin säädetään istuimen korkeus. Kun silmät ovat tuulilasin puolivälin kohdalla, on korkeus oikea.
Näin katveet autosta ulos havainnoitaessa ovat mahdollisimman pienet. Samalla kuljettajan päälaen ja auton katon väliin jää vielä suhteellisen paljon tyhjää tilaa, mistä on apua esimerkiksi hirvionnettomuudessa, auton katon painuessa kasaan.
2. Seuraavaksi säädetään penkin etäisyys polkimiin. Polven tulisi jäädä hieman koukkuun, kun kytkin- tai jarrupoljin on pohjassa.
Näin polvi joustaa mahdollisessa törmäystilanteessa. Jos jalka olisi suorana jarrutuksessa, joka päättyy törmäykseen, välittyisivät törmäysvoimat suoraan kuljettajan lonkkaan - tuhoisin seurauksin.
3. Selkänojan kaltevuus ja ohjauspyörän syvyys säädetään laskemalla kädet ohjauspyörän päälle pitäen hartiat samalla kiinni selkänojassa. Ohjauspyörän kehän tulisi olla ranteiden kohdalla. Tässä on syytä hyödyntää sekä selkänojan että ohjauspyörän säätövaraa. Samalla on järkevää säätää ohjauspyörän korkeus niin, että näkee mittarit ongelmitta.
Kun kuljettaja tarttuu tämän säädön tehtyään ohjauspyörän kehästä kiinni, jäävät hänen kätensä sopivasti koukkuun. Tällöin ohjauspyörän käsittely onnistuu kurottelematta ja kuljettaja kykenee nopeisiin ohjausliikkeisiin yllättävissäkin tilanteissa, kuten väistöissä tai luistoissa.
4. Pääntuki tulisi säätää niin, että sen yläreuna on päälaen kohdalla. Kuljettajan on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että matkustajat säätävät omat pääntukensa mahdollisuuksien mukaan samalla periaatteella – myös takapenkillä.
Valitettavan usein näkee, että pääntuki on säädettynä niskan kohdalle. Tällöin pää pääsee äkkipysähdyksessä retkahtamaan taaksepäin pääntuen yli. Tästä saattaa seurata vakavia vammoja.
5. Kun istuin on säädetty, kytketään turvavyö. Turvavyön alle ei saa jäädä paksuja toppavaatteita. Vyön korkeus tulisi säätää niin, että se kulkee lähempänä kaulaa kuin olkapäätä. Lopuksi lannevyö kiristetään vetämällä turvavyön vinosta osasta.
Ihanne olisi, että paksu toppatakki otettaisiin pois päältä ennen autoon menoa. Arjen lyhyillä matkoilla ja kylmässä autossa realismia kuitenkin on, että autoon mennään takki päällä. Tällöin takki on syytä avata ja ohjata turvavyö kulkemaan takin alla. Huolehdi myös, ettei takin lieve jää vyön lanneosan alle. Näin turvavyö saadaan kiristettyä tiukasti kehoa vasten eikä se päästä käyttäjäänsä liian lähelle laukeavia turvatyynyjä onnettomuustilanteessa. Kuljettajan on opastettava myös matkustajia turvavyön käytössä.
6. Ennen liikkeellelähtöä on vielä tarkastettava peilien säädöt. Samalla tulee viimeistään todetuksi, ovatko peilit jäässä vai sulat.
Sekä kuljettajan että matkustajan on istuttava autossa suunnitellulla tavalla. Esimerkiksi matkustajan jalkojen lepuuttaminen kojelaudan päällä – mitä valitettavan usein näkee – on hengenvaarallista. Turvatyyny lyö lauetessaan kojelaudan päällä olevat jalat tuulilasin läpi.
***
7:34
