Kyllikki Saaren murha vuonna 1953 on jättänyt syvät jäljet kansakunnan muistiin.
Tampereen yliopiston professori, yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaani Juho Saari analysoi tuoreessa kirjassaan syitä siihen, miksi tämä yksittäinen henkirikos on kiinnostanut mediaa ja kansaa yli vuosikymmenten.
Murha synnytti valtavasti lehtijuttuja, huhuja ja ahdistusta kansan keskuudessa. Kuuluisan kuoleman varjo -kirjassa (Gaudeamus) Saari kuvaa yksityiskohtaisesti henkirikokseen liittyvää tapahtumasarjaa, tutkintalinjoja ja tutkinnassa tehtyjä virheitä.
Kirjoittaja ei kuitenkaan pyri paljastamaan syyllistä. Päähuomio ei myöskään ole itse murhassa vaan sen yhteiskunnallisessa käsittelyssä. Kirja on samalla historiallista mikrososiologiaa edustava tutkimus kollektiivisesta muistista.
Kyllikki Saaren murha valikoitui tapaustutkimukseksi, koska siitä löytyy harvinaisen kattava aineisto liki 70 vuoden ajalta.
Murha myös laajeni makrotason muutokseksi, sillä se muutti pysyvästi suomalaisten kollektiivista muistia ja lisäsi kaikella todennäköisyydellä esimerkiksi kuolemanrangaistuksen kannatusta. Lisäksi media toi aiemmin salattuja asioita julkisuuteen. Huomio kiinnittyi esimerkiksi pääepäiltyihin kuuluneeseen "pahaan pappiin" ja häntä suojelleen kirkon toimintaan.
Kirja perustuu keskusrikospoliisin säilyttämään esitutkinta-aineistoon. Kirjoittaja ei ole itse sukua Kyllikki Saarelle.
