Viikonloppu Helsingissä takana ja kaupunki kohteli meitä hyvin. Pääkaupungin ravintolaelämään tulee tutustuttua turhan harvoin, koska viikonlopun budjetilla olisi nytkin viettänyt nautinnollisen reissun aikas monessa muussakin paikassa Euroopassa. Mutta silloin jäisi taas paitsi näistä mauista ja kokemuksista. Kunpa stadilaisetkin ymmärtäisivät reissata muualla Suomessa enemmän ja hahmottaa koko maan ruokagenreä tyytymättä näihin armopaloihin (sori yleistys).
Tämän kerran houkutuslintuina olivat Taste of Helsinki sekä synttäreiden laajempi juhlistaminen kulinarismin ehdoilla. Aloitetaan makumuistelot Taste of Helsingistä. Tämä oli ensimmäinen kertani kyseisillä festareilla ja lähdin paikalle avoimin mielin katsomaan, mistä kaikki ovat viime kesinä kohisseet. Eikä syyttä. Hiukan hämmästelinkin järjestelyjen toimivuutta ja hienoa yleisfiilistä. Viinilasien vuokrasta olisi voinut mainita alussa tarkemmin, mutta onneksi Samuil Angelovin luotsaama viinitiski oli varannut meille ummikoille laseja tiskin alle.
Aloitimme maistelun Sinnen kylmällä kurkku-minttukeitolla, joka olisi toiminut mainiosti raflaillallisen alkushottina, mutta alkukeiton koossa maku ei jaksanut kiinnostaa tarpeeksi. Jatkoimme viereiselle Brödin tiskille, josta nappasimme mukaan ”poltettua” lohta, perunaa, kermaviiliä ja mallasleipää sekä savustetun, kapriksilla ja marinoidulla sipulilla vauhditetun härkä-tartarin. Molemmat annokset huusivat suolaa ja sitä myötä makua. Ei nyt huono, mutta tylsä startti, jonka tasoon oma kokkaustaitonikin yltäisi (liikaa kehumatta).
