Mainos
Mainos

Selleripiiras à la Gastronaatti

Olen tehoton arkikokkaaja. Suunnittelen ruokia korkeintaan päivän etukäteen. Valitettavan usein päätän päivällisestä matkalla kauppaan tai katsoessa kaupan tarjontaa. Niinpä käyn ruokakaupassa 4-5 kertaa viikossa. Toisaalta kaupassa käyminen ei ole minulle stressaavaa ja viihdyn keittiössä kelloon katsomatta. Toisaalta tykkään myös siitä, että voin päättää juuri h-hetkellä, mitä nyt tekisi mieli syödä. Äkillisten kiireiden osuessa kohdalle toivoisi, että olisi jonkinlainen back up mietittynä. Hätävarapastoihin ja -risottoihin olen kyllästynyt. Tämän takia olikin virkistävää lukaista Maku-lehden päätoimittajan, Satu Koiviston, uutta Gastronaatti-kirjaa, josta sain arvostelukappaleen. Koiviston perheessä ruokaa ajatellaan pitemmällä tähtäimellä. 

Gastronaattia leimaa vahvasti kolme seikkaa: Yhden raaka-aineen ja sen kokkaamisen tehokas hyödyntäminen, tähteiden jatkokäyttö sekä Koiviston laveat ruokamuistot lapsuuden Savon maalaismaisemista. Punajuuria ostetaan kerralla iso säkki, keitetään ne kerralla ja hyödynnetään monipuolisesti pitkin viikkoa. Sellerikeiton jämät löytävät loppusijoituspaikakseen rieskataikinan. Koiviston perheen isukki, Tommi Koivisto, pitää Isyyspakkaus-blogia, jossa muutamat kirjan ruoat ovat aiemmin vilahdelleet. Opuksen kuvat ovat miehen ottamia. Reseptit ovat pääosin yksinkertaista arkiruokaa ainakin omasta vinkkelistä katsottuna. Twistejä ei liiemmin viljellä, mutta makumaailma kiertää hennosti eri puolilla palloa. Kaiken kaikkiaan fiilis on hyvällä tavalla kotikutoinen, mikä on omiaan madaltamaan reseptien kokeilukynnystä arkojen kotikokkien kohdalla. Gastronaatin alkupuheiden 15 oivallusta ruoanlaitosta ovat hyvä tiivistys siihen, mistä koko hommassa on kyse. Eletään ja nautitaan seitsemän päivää viikossa ilman ylimääräistä stressiä.

Valitsin mainion selleri-omenapiiraan reseptin, joka on kirjan työläämmästä päästä olematta silti mitenkään vaikea. Helpoin oikaisu tehdään kaupan voitaikinalla, mutta ei itse tekeminenkään paljoa aktiivista tekemistä vaadi. Nautin piirasta täytetyn porsaan sisäfileen kanssa, mikä heitti ajatuksen piiraan täydellisestä sopimisesta myös joulupöytään kinkun kylkeen. Tähän uppoaa näppärästi myös kasa vanhaa vaaleaa leipää.

Selleripiiras

1 kg juuriselleriä

5 dl vettä

2 sipulia

2 pientä omenaa

2 rkl oliiviöljyä

5 viipaletta kuivaa leipää (n. 5 dl kuutoina)

1 valkosipulinkynsi

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria

100 g voimakasta juustoa (esim. vanha gouda, gruyère)

1 kananmuna voiteluun

Voitaikina

75 g huoneenlämpöistä voita

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

0,5 dl kylmää vettä

Aloita voitaikinasta. Sekoita voi, jauhot ja suola kulhossa ryynimäiseksi seokseksi. Lisää vesi ja painele taikina tasaiseksi. Muotoile taikina palloksi ja kääri kelmuun. Laita jääkaappiin tekeytymään ainakin puoleksi tunniksi.

Kuori ja paloittele selleri. Keitä kuutioita vedessä miedolla lämmöllä 30-40 minuuttia, kunnes selleri on pehmentynyt. Soseuta selleri liemineen sauvasekoittimella. Mausta suolalla hyväksi.

Kuori ja hienonna sipuli. Kuori omenat ja leikkaa kuutioiksi ilman siemenkotia. Kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota sipulia keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää omenakuutiot ja kuullota vielä muutama minuutti. Lisää hienonnettu valkosipuli ja kuullota vielä minuutti. Mausta suolalla hyväksi. Kuutioi leipä. Sekoita kulhossa keskenään sipuli-omenaseos, leipä sekä sellerisose. Maista ja mausta suolalla ja pippurilla hyväksi.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kippaa piiraan täyte vuokaan. Voit tehdä myös 4-5 pientä annosvuokaa. Ripottele pinnalle juustoraaste. Kauli voitaikinasta vuoan reunat peittävä levy ja aseta se vuoan päälle. Paina reunat kiinni vuokaan. Voitele kevyesti vatkatulla kananmunalla. Pistele haarukalla muutamia reikiä pintaan. Paista uunin keskitasolla kauniin kullankeltaiseksi, noin 25 minuuttia. Pikkuvuokien kohdalla kannattaa tsekata tilanne vartin jälkeen. Tarjoile.

 

Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.